Haastajissa tuuraamassa 24.3.

Allekirjoittaneella jäi syksyllä hallikauden ensimmäiset treenit raportoimatta tänne tehisblogiin, joten ikään kuin katumusharjoituksena pääsen nyt tekemään "tuplavuoron", kun eilisen tuurauksen myötä myös blogivuoro siirtyi minulle.

Jennan tämänviikkoinen rata vaati vielä vähän enemmän juoksuvoimaa kuin edellinen ja lisäksi tarkkaa omien linjojen hallintaa sekä ohjauksen rytmittämistä ennen pahimpia kiirepaikkoja.

Alku otettiin noin putken ulostulopään kohdalta ohjaten. Kolmoshyppy joko pyöräyttäen tai jaakotuksella, minä valitsin jälkimmäisen ja hyvin toimi Kirpulla. Viitoshypyn takaakiertoon toimi useimmille koirakoille parhaiten sylkkäri tai poispäinkääntö, mutta Kirpulla ei putken jälkeinen kaarros valunut valssillakaan, joten emme edes kokeilleet toisia vaihtoehtoja, ne kun tyypillisesti hidastavat Kirpun etenemistä.

Esteet 7-9 osoittautuivat meille todelliseksi ongelmakohdaksi. Tarkoituksenani oli tehdä kohta niin, että 7-hypyn takaakierron jälkeen normaali veto 8-hypylle, jonka jälkeen persjättö ja tuuppaus putkeen, ja itse kohti 10-hypyn siivekettä seuraavaa kuviota varten. Vaikeuksia tuotti jo Kirpun saaminen 8-hypylle oikeasta suunnasta, se kun ei niin hakeudu minua kohti ja ottaa hypyt mieluusti takaa. Kun tämä saatiin toimimaan (joko puolivalssilla tai flippi-/japsityyppisellä ohjauksella), ei seuraavaksi meinattu osua kovassa vauhdissa putkelle ollenkaan. Ainoalla jotenkuten onnistuneella suorituksella Kirppu vielä kääntyi putkesta väärään suuntaan.

Tauon jälkeen jatkettiin uudella taktiikalla eli takaakierron jälkeen lähetys 8-hypylle ja putkeen, jonka jälkeen siirtyminen puomin keppienpuoleisen päädyn puolelta vastaanottamaan koiraa putken suulta. Tämän vaihtoehdon olin sulkenut pois jo ratapiirustukseen tutustuessani, mutta kas kummaa, vaihtoehto jäikin tarkistamatta varsinaisessa rataantutustumisessa. Kirppu irtoaa putkiin hyvin myös pimeistä kulmista, eikä puomissakaan ollut ihan niin paljon kierrettävää kuin ratapiirustus antoi ymmärtää, joten tämä ohjausvalinta toimi kuin unelma ja sekä koiran vauhti että linjat olivat huomattavasti paremmat kuin toiselta puolelta ohjattaessa. Kun saatiin kerralla onnistumaan, ei jääty enää hinkkaamaan.

10-hypyn otin päällejuoksuna (eli hypyn "eteläpuolta" liikkuen) ja 11-hypyn takaakierto tehtiin hypyn oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri. Nämä on oikeastaan sellaisia kohtia, joita pitäisi kellotella enemmän - usein jopa Kirpun tyyppisellä pienellä ja hyvin kääntyvällä minillä on todellisuudessa edullisempaa kierrättää kauemman siivekkeen kautta, jolloin eteneminen on suoraviivaisempaa ja vauhti pysyy paremmin yllä. Tällainenkin suoritus nähtiin treenikaverin toteuttamana, samoin toimivia ratkaisuja olivat 10-11 -väliin valssaaminen sekä vippaus 11-hypyn takaakiertoon.

Kepeilleviennissä ei oikeastaan muita vaihtoehtoja ollut kuin lähettää koira 13-hypylle riittävän kaukaa ja rytmittää oma liike niin, että koira lähti etenemään putkeen eikä kääntynyt takaisin ohjaajaa kohti, ja sitten laittaa töppöstä toisen eteen sen verran päättäväisesti, että ehti auttamaan koiran 3-hypyn (joka oli todellisuudessa lähempänä suorituslinjaa) ohi keppien aloitukseen. Loppukuvioihin valitsin ohjauksiksi valssin 19-20 -väliin ja päällejuoksun 21-hypylle. Kirpun kanssa menivät oikeastaan kaikki paikat hankalan alun jälkeen ihan hyvin, lukuunottamatta paria huolimattomasta ohjauksesta aiheutunutta putken ohitusta. Nämäkin saatiin korjattua heti uudella yrityksellä.

Hauska treeni tämäkin, ja näin vajaa vuorokausi treenien jälkeen voi todeta, että jalat tietävät kyllä olleensa eilen urheilemassa... Taitaa olla lepopäivä paikallaan niin koiralle kuin ohjaajallekin.

Terhi & Kirppu

PS. Niistä syyskuisista Jannen vetämistä treeneistäkin on nyt tuotu ratapiirustus blogiin, aikajärjestyksessä omalle kohdalleen. En yrittänyt enää tässä vaiheessa muistella treenejä ratapiirustuksen yhteyteen, mutta sen verran voin paljastaa, että hiki tuli silläkin kerralla...

Huipputehis 17.3.

Jenna veti vauhdikkaat huipputehistreenit. Nämä olivatkin vasta kauden toiset treenit Jennan kanssa, kun neljä viikkoa sitten oli Iina tuuraamassa Jennan ollessa synnytysvahdissa ja kaksi viikkoa sitten ei treenattu ollenkaan vaan pyöritettiin Tehis-epiksiä hallin toisessa päässä.

Alkuepäsuoralle oli useimmalla tehisläisellä, allekirjoittanut mukaanlukien, ohjausvalintana vetää koira koko pätkä vasemmalta ohjaten, josta veto kepeille ja leikkaus keppien toiselle puolelle. Jennalla oli kuitenkin toisenlaiset ajatukset ja niinpä jokainen vuorollaan päätyi treenaamaan alkua kokonaan keppien ja 5-hypyn välistä ohjaten. Kirpulla ei ollut tämän ajatuksen kanssa mitään ongelmaa, mutta aika monta toistoa vaadittiin, että saatiin ohjaaja heilahtelemaan oikeaan aikaan oikeaan suuntaan. Ensin en osannut rytmittää kakkosen ja kolmosen väliä mitenkään, ja kun tämä saatiin toimimaan, olivat jalat ja kädet seuraavaksi solmussa kepeille käännettäessä. Tämä pakkovalssinomainen keppien aloitus on minulle aika vieras, kun tykkään yleensä mieluummin antaa koiran hakea keppien sisäänmenon itse kuin olla lähellä auttamassa. Tosiasia kuitenkin on, että kolmosluokassa tulee nykyään vastaan tilanteita, joissa olisi suurta etua siitä, että voisi ottaa koiran ahtaassakin paikassa vastaan keppien toiselta puolen, joten kyllähän tästä taidosta olisi minunkin työkalupakissani hyötyä. Ja saatiinhan ohjaus toimimaan niinkin hyvin, että viimeisellä toistolla meni jo täysin luontevasti, ajattelematta.

Hypyltä 5 hypylle 10 vaadittiin rohkeaa liikkumista koiran pitämiseksi edullisilla linjoilla. 7-hypyn tein takaatyönnöllä ja päällejuoksulla, hypyt 8-9 luonnollisesti keinun puolelta ohjaten ja 10-hyppy ristiin hyppäyttäen (eli takaakiertoon oikeanpuoleisen siivekkeen kautta). Pari kertaa onnistuin päästämään Kirpun selkäni takaa 10-hypylle väärinpäin, kun en prässännyt 9-hypyltä vastaanottaessa tarpeeksi. Tarkkuutta tämä periaatteessa simppeli kohta vaati, ja sitä liikkumista.

Esteet 11-14 tehtiin kokonaan puomin "pohjoispuolta" liikkuen ja Kirppu ampuikin 13-hypylle täysin epäröimättä kaikilla muilla toistoilla paitsi sillä, jolla löysäilin itse, enkä tukenut koiran etenemistä omalla liikkeelläni riittävästi. Hypyllä 15 nähtiin monelta treenikaverilta hienoja poispäinkäännöksiä, mutta meille toimi hyvin valssi puomin päässä. Putkeen irrottaminen onnistui hyvin eikä putken ja keinun väliselle persjätölle ehtimisessä ollut ongelmia. Hyppyjen 19 ja 20 väli tehtiin päällejuoksulla, tilaa ja aikaa oli hyvin, kun keinulla sai kuitenkin hyvän etumatkan.

Kiva treeni, joka antoi sekä uusia ohjauskokemuksia että vähän uutta ajateltavaakin. Kirppukin jaksoi yllättävän hyvin, vaikka toistoja tuli runsaasti ja joutui myös sietämään ohjaajan töpeksimisiä jopa tavanomaistakin enemmän. Kiitos Jennalle hyvästä treenistä ja treenikavereille jälleen kivasta treeni-illasta (ja mokkapaloista)!

Terhi & Kirppu

10.3 haastajien kiemurat

Jenna oli suunnitellut haastajille mielenkiintoisen radan:

Suunnittelin radan alun ohjaavani koiran putken jälkeen kepeille oikealta puolelta (tyhmästi suunniteltu :D). No, koira ajautui väärään keppiväliin. Aloitettiin alusta ja kutsuin Pihlan keppien vasemmalta puolen ja kädellä merkkaus oikeaan keppiväliin, niin johan alkoi sujumaan.

Kepeiltä vienti neloselle onnistui hyvin, samoin esteet 5, 6, 7 ja 8. Esteelle nro 9 oma ohjaus loppui kesken ja koira hyppäsi esteen väärältä puolelta. Vähän keskittymistä itselle ja jatkettiin matkaa esteelle nro 10. Olin suunnitellut takaakierron jälkeen persjätön, mutta valssi toimikin siinä meillä paremmin.

Este nro 11 suoraan, 12 takaakiertona ja putkeen lähetys. Putkesta Pihla kääntyi kummallisesti jatkuvasti väärään suuntaan. Huomattiin kuitenkin, että oma kroppa ohjasi ennen putkea hieman vasemmalle, jonka takia myös koira kääntyi putkesta väärään suuntaan. Ratkaisuksi löytyi esteelle nro 12 takaakierto-vastakäännös, jolloin koira kääntyi hienosti putken jälkeen kohti ohjaajaa.

 Rataa jatkoimme esteelle nro 18 saakka, josta me emme enää rataa jatkaneet loppuun, sillä halusimme käyttää toisen treenipätkän keinun vahvistamiseen. A-esteeltä kepeille osa näytti menevän pakkovalssilla tai leijeröimällä ja esteelle nro 21 harjoiteltiin saksalaista.

Eve ja Pihla kiittää Jennaa uusista treenivinkeistä :)! Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!

Tervetuloa halliepiksiin ti 3.3.!

Linkki ennakkoilmoittautumiseen:

https://docs.google.com/forms/d/1T6PQTpABAYRkAsjqUmHe200HXP-0j408SFSdistOKzs/viewform

Iina Asunnan huipputehistreenit 17.2.2015

Viime tiistaina Jenna valmistautui pikku sheltti-vauvojen kätilönä toimimiseen, joten tehistreenejä tuli vetämään Iina. Jenna oli laatinut treeniradaksi oikean valssihirviön. Tosin Ulla ja Neo ainakin tekivät alun leikkauksilla, mikä näytti toimivan sekin. Itse sain jo etukäteen ohjeeksi, että esteet 1-6 on ohjattava valsseilla... Pitkät estevälit kieltämättä pelottivat.

Alku oli sinänsä helppo, kun sain etumatkaa sillä että tönäisin Valon kakkoshypyn takaakiertoon kauempaa kakkosen ja kolmosen välistä. Valssit sujuivat yllättävänkin hyvin eikä Valokaan päässyt suurimmaksi osaksi juurikaan kaarrattamaan. Taas tultiin siihen, että vaikka Valo ei käänny tuollaisia käännöksiä todella tiukasti, se pitää kuitenkin hyvin vauhdin yllä mikä todennäköisesti onkin sille nopeampi vaihtoehto, kunhan ei pääse ihan kaahottamaan. Valo hakee esteitä hyvin ja harvemmin tulee kieltoja, sen kanssa vastaavissa valsseissa pitää uskaltaa kääntyä tarpeeksi aikaisin koiraa kohti jotta käännösvihje tulee ajoissa. 

Tämän radan vaikea paikka oli minulle ja Valolle ehdottomasti esteet 5-6. Katsoin kun muut niin sujuvasti ohjasivat koiriaan oikeaan putkenpäähän jopa vedoilla. Mun oli ensinnäkin vaikea ehtiä koko 5-esteelle, ja vaikka välillä joten kuten ehdinkin, väärä putkenpää veti Valoa vahvasti puoleensa niin että hyppy tuppasi valumaan (tai koira löytymään sieltä väärästä päästä). Tuota väliä treenailtiin siis suurin osa ajasta, palkkailtiin Valoa tiukasta käännöksestä. Itse piti taas muistaa malttaa pysähtyä totaalisesti ja jättää väärää putkenpäätä kohti pyllistelyt pois. Puhuttiin myös äänenkäytöstä, ja tässä kohdassa pikku ärjymisestä olikin taas hyötyä. Saatiinhan se Valo reagoimaan kyllä, mutta en voi väittää että olisi mitenkään nautinnollinen kohta ollut tämä 5-6 valssi. :) 

Näinhän se kuitenkin on, että noita omia heikkouksia kannattaa treenata, ja itse yritän treeneissä haastaa itseäni niin, etten menisi aina sieltä missä aita on matalin. Niistot sujuivat kivasti, niissäkin pitää muistaa malttaa vähän odottaa koira mukaan. Kepeille ohjasin leikaten ja poispäinkääntö keinulle, mikä sinänsä onnistuikin hyvin mutta keinua piti vähän hioa. Ei siinä muuta ollut kuin että mun irrotessa vahvasti sivuun Valo lähti keinulta ennen lupaa keinun koskiessa maahan. Ennen se sai niin tehdäkin, mutta koska alkoi ennakoimaan keinulta poistumista vähän liikaa kisoissa, olen siirtynyt versioon jossa odotetaan lähtölupaa. Palkkailtiin sitten vähän keinua. Loppuradassa ei ollut meille mitään ihmeellistä. Kiitos Iinalle kivoista treeneistä!

Terkuin Katri ja Valo

Pete Huotarin haastajatehistreenit 27.1

 

 

Pete Huotari oli kouluttamassa haastajia 27.1.

 

Neron kanssa jo heti alussa oli ongelmia ja tosi moni rima tippui, vaikka rataa katsellessa ajattelin alun olevan suht helppo meille. 4 hypylle tein niiston ja vitos hypylle vastakäännöksen. Vaikeinta oli keretä nelosen niistoon. Pete laittoi mut juoksemaan kädet selän takana ja sillä saatiin myös rimoja pysymään ylhäällä.

 

7 hypylle tein valssin ja tarkoitus oli leikata 9 putkeen. Itse en kääntänyt rintamasuuntaa tarpeeksi ja juoksin ihan liian pitkälle, jonka takia Nero meni väärään päähän. Treenin ehkä avartavin kokemus oli, kun Pete laittoi mut ohjaamaan taas ilman käsiä ja heti 7 hypyn valssin jälkeen jäämään paikoilleen ja vaan kääntämään rintamasuuntaa. Itse en olisi ikinä uskonut, että Nero hakisi oikean putken pään jos jään niin taakse, mutta sinne se vaan meni. Oli tosi hienoa huomata kuinka vähällä ohjauksella koiran saa menemään sinne minne halutaan. Peten sanoin kaikki muu on vaan ylimääräistä.

 

Putken jälkeen juoksin hypylle 12 tekemään niiston ja persjätön, jonka jälkeen 13 valssi. Hypylle 15 tein taas valssin ja juoksin hyppyjen 11 ja 13 välistä kepeille. Nero haki väärään väliin ja sain taas laittaa kädet selän taakse ja juosta koiran linjaa päin, jolloin saatiin kepeille meno onnistumaan. Tämän pidemmälle ei Neron kanssa päästy.

 

Pitää alkaa useamminkin treenaamaan ilman käsiä. Hauskat ja opettavaiset treenit takana!

 

Katariina ja Nero



”Ei tää ole kropasta kiinni” Outi ja Milo Villen treeneissä 16.12.

Hallilla 16.12.2014 klo 19.55. Edessä tämän vuoden viimeiset agilityn tehistreenit ja kouluttajana Ville Liukka. Takana hektinen työpäivä minuuttiaikataululla. Energiat nollassa. Mukana Milo, jolla energiatasot katossa. Räjähtääköhän länderi radalla liitoksistaan ja pysyykö ohjaaja lainkaan mukana. 

Mitä sitten kävikään? Radalle mars!

Keskityimme Milon kanssa Villen ratakuvioista mustilla numeroilla merkittyyn rataan (1-18).

Ensimmäisenä teemme pätkän 1-6, joka päättyy puomin palkkaamiseen. Esteväli 4-5 pääsee klassisesti valumaan kun lähden liikkeelle liian läheltä estettä 2 ja pusken omalla liikkeellä Milon liian pitkäksi esteellä 4. 

Neuvottelu Villen kanssa ja korjauksena otan alun kauempaa esteen 3 tienoilta ja saan itselleni paremmat linjat, Milon linja korjaantuu samalla. Ja lopuksi onnistunut puomi, hyvä Milo! Fiilikset nousussa.

”Ei tää ole kropasta kiinni ja survo se sinne putkeen”

Seuraavaksi esteet 7-14. Osalla ryhmän koirakoista oli haasteita A:lle hakeutumisessa. Milolla ei tätä ongelmaa ole, fokus on selkeä ja A:lle mennään suorasta putkesta raketin lailla. Jälleen onnistunut alastulokontakti ja vielä kovasta vauhdista, hurraa!

Ensimmäinen yritys esteistä 10-12 päättyy siihen että löydän itseni valssaamassa hypyn 11 jälkeen. Valitan Villelle ”Ei mun kroppa taivu tähän, mahdoton tehtävä”. Ville toteaa huvittuneena ”Ei tää ole kropasta kiinni” ja suosittelee tilalle persjättöä, jota kategorisesti karsastan ohjauksena koska pidän itseäni aina siihen liian hitaana. Lisäksi Ville ohjiestaa, että koira ”pitää survoa sinne putkeen” ja vastainen käsi otetaan survojaksi.

Ei muuta kuin kokeilemaan. Koira kontaktille, lähetys esteelle 10 ja tossua toisen eteen! Ilokseni huomaan ehtiväni ohjaukseen ja olen jopa ajoissa ”survomassa” Miloa putkeen. Ja hyvinhän länderi sinne taipui. Hurraa me onnistuttiin! Kiva tunne, homma ei tosiaan ollut kropasta kiinni!

Kepit, kee kee kee kee

Kepeille mennessä kokeilin kumpaakin putken puolta ja ensi yrittämällä kummassa ohjauksessa (jotka huitoivat vähän sinne sun tänne) Milo kääntyi muurille. Pikapalveri taas Villen kanssa ja oman liikkeen sunnaksi keppien toinen keppi. Ja vastaista vähän avuksi. Putken juoksin keppien puolelta. Hyvin toimi, mutta itselle muistiin, että pitää vielä vahvistaa tämän radan tyyppistä lähestymistä kepeillä tilanteessa, jossa ohjaaja ei ole ihan siellä hollilla vaan jää jälkeen. Joskushan sellaistakin tapahtuu….. 

Keppien jälkeinen elämä on kiinni rohkeudesta ja liikkeen suunnasta 

Keppien jälkeen suunnitelma oli selvä. Valssi keppien päässä, Milon ”törkkäisy” hypylle 15 ja itse pika pikaa kohti estettä 17. Noh, aluksi vähän säädettiin sitä liikkeen suuntaa, joka meinasi kokoajan viedä kohti estettä 16. Klassinen virhe tässä kohtaa on myös jäädä jumiin esteelle 15, silloin ei ehdi eteenpäin, tuli kokeiltua.

Sitten kaikki loksahti paikoilleen ja ehdin ohjaukseen. Me onnistuttiin taas, hyvä me!

Kaikki oli kiinni rohkeudesta lähteä liikkeelle ja luottamuksesta koiraan esteellä 15. Sitten vain oikea suunta ja koira mukaan esteellä 16.

Esteellä 17 tein itse takanaleikkauksen, mutta nähtiin siellä myös esim. japanilainen. Vikkeläkoipisilla toimi oikein hyvin.

Loppusaldoksi jäi hyvä mieli

Ja mitä radalla opittiin? Jälleen kerran oma oppi oli se, että luota koiraasi ja liiku rohkeasti. Käytä hyväksesi tilanteet, joissa saat etumatkaa ja pääset sijoittumaan tulevaa varten. Ei saa jäädä kiinni tilanteisiin. Kuinkakohan onta kertaa tämä pitää oivaltaa että menisi käytöntöön. Muutama tuhat oivallusta on nyt takana, alkaakohan riittää?  

Onneksi näissä asioissa myös onnistuttiin!

Agilityssä ei onneksi onnistuakseen tarvitse olla pikajuoksija, vaikka toki tuosta ominaisuudesta on apua. Ja vaikka toisinaan tunnenkin itseni HSKH-oransseissa radalla kiituroivaksi plussapalloksi niin aika otetaan koirasta ja koiran voi opettaa monella tavalla.

Hyvän mielen toivat myös Milon kontaktit ja se että länderi ei räjähtänyt kappaleiksi radalle. Vire pysyi tolkullisissa rajoissa ja yhteistyö pelasi. Ihana Milo!

Outi & Milo