Jennan tämänviikkoinen rata vaati vielä vähän enemmän juoksuvoimaa kuin edellinen ja lisäksi tarkkaa omien linjojen hallintaa sekä ohjauksen rytmittämistä ennen pahimpia kiirepaikkoja.
Alku otettiin noin putken ulostulopään kohdalta ohjaten. Kolmoshyppy joko pyöräyttäen tai jaakotuksella, minä valitsin jälkimmäisen ja hyvin toimi Kirpulla. Viitoshypyn takaakiertoon toimi useimmille koirakoille parhaiten sylkkäri tai poispäinkääntö, mutta Kirpulla ei putken jälkeinen kaarros valunut valssillakaan, joten emme edes kokeilleet toisia vaihtoehtoja, ne kun tyypillisesti hidastavat Kirpun etenemistä.
Esteet 7-9 osoittautuivat meille todelliseksi ongelmakohdaksi. Tarkoituksenani oli tehdä kohta niin, että 7-hypyn takaakierron jälkeen normaali veto 8-hypylle, jonka jälkeen persjättö ja tuuppaus putkeen, ja itse kohti 10-hypyn siivekettä seuraavaa kuviota varten. Vaikeuksia tuotti jo Kirpun saaminen 8-hypylle oikeasta suunnasta, se kun ei niin hakeudu minua kohti ja ottaa hypyt mieluusti takaa. Kun tämä saatiin toimimaan (joko puolivalssilla tai flippi-/japsityyppisellä ohjauksella), ei seuraavaksi meinattu osua kovassa vauhdissa putkelle ollenkaan. Ainoalla jotenkuten onnistuneella suorituksella Kirppu vielä kääntyi putkesta väärään suuntaan.
Tauon jälkeen jatkettiin uudella taktiikalla eli takaakierron jälkeen lähetys 8-hypylle ja putkeen, jonka jälkeen siirtyminen puomin keppienpuoleisen päädyn puolelta vastaanottamaan koiraa putken suulta. Tämän vaihtoehdon olin sulkenut pois jo ratapiirustukseen tutustuessani, mutta kas kummaa, vaihtoehto jäikin tarkistamatta varsinaisessa rataantutustumisessa. Kirppu irtoaa putkiin hyvin myös pimeistä kulmista, eikä puomissakaan ollut ihan niin paljon kierrettävää kuin ratapiirustus antoi ymmärtää, joten tämä ohjausvalinta toimi kuin unelma ja sekä koiran vauhti että linjat olivat huomattavasti paremmat kuin toiselta puolelta ohjattaessa. Kun saatiin kerralla onnistumaan, ei jääty enää hinkkaamaan.
10-hypyn otin päällejuoksuna (eli hypyn "eteläpuolta" liikkuen) ja 11-hypyn takaakierto tehtiin hypyn oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri. Nämä on oikeastaan sellaisia kohtia, joita pitäisi kellotella enemmän - usein jopa Kirpun tyyppisellä pienellä ja hyvin kääntyvällä minillä on todellisuudessa edullisempaa kierrättää kauemman siivekkeen kautta, jolloin eteneminen on suoraviivaisempaa ja vauhti pysyy paremmin yllä. Tällainenkin suoritus nähtiin treenikaverin toteuttamana, samoin toimivia ratkaisuja olivat 10-11 -väliin valssaaminen sekä vippaus 11-hypyn takaakiertoon.
Kepeilleviennissä ei oikeastaan muita vaihtoehtoja ollut kuin lähettää koira 13-hypylle riittävän kaukaa ja rytmittää oma liike niin, että koira lähti etenemään putkeen eikä kääntynyt takaisin ohjaajaa kohti, ja sitten laittaa töppöstä toisen eteen sen verran päättäväisesti, että ehti auttamaan koiran 3-hypyn (joka oli todellisuudessa lähempänä suorituslinjaa) ohi keppien aloitukseen. Loppukuvioihin valitsin ohjauksiksi valssin 19-20 -väliin ja päällejuoksun 21-hypylle. Kirpun kanssa menivät oikeastaan kaikki paikat hankalan alun jälkeen ihan hyvin, lukuunottamatta paria huolimattomasta ohjauksesta aiheutunutta putken ohitusta. Nämäkin saatiin korjattua heti uudella yrityksellä.
Hauska treeni tämäkin, ja näin vajaa vuorokausi treenien jälkeen voi todeta, että jalat tietävät kyllä olleensa eilen urheilemassa... Taitaa olla lepopäivä paikallaan niin koiralle kuin ohjaajallekin.
Terhi & Kirppu
PS. Niistä syyskuisista Jannen vetämistä treeneistäkin on nyt tuotu ratapiirustus blogiin, aikajärjestyksessä omalle kohdalleen. En yrittänyt enää tässä vaiheessa muistella treenejä ratapiirustuksen yhteyteen, mutta sen verran voin paljastaa, että hiki tuli silläkin kerralla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti