torstai 8. tammikuuta 2015

”Ei tää ole kropasta kiinni” Outi ja Milo Villen treeneissä 16.12.

Hallilla 16.12.2014 klo 19.55. Edessä tämän vuoden viimeiset agilityn tehistreenit ja kouluttajana Ville Liukka. Takana hektinen työpäivä minuuttiaikataululla. Energiat nollassa. Mukana Milo, jolla energiatasot katossa. Räjähtääköhän länderi radalla liitoksistaan ja pysyykö ohjaaja lainkaan mukana. 






Mitä sitten kävikään? Radalle mars!

Keskityimme Milon kanssa Villen ratakuvioista mustilla numeroilla merkittyyn rataan (1-18).
Ensimmäisenä teemme pätkän 1-6, joka päättyy puomin palkkaamiseen. Esteväli 4-5 pääsee klassisesti valumaan kun lähden liikkeelle liian läheltä estettä 2 ja pusken omalla liikkeellä Milon liian pitkäksi esteellä 4. 

Neuvottelu Villen kanssa ja korjauksena otan alun kauempaa esteen 3 tienoilta ja saan itselleni paremmat linjat, Milon linja korjaantuu samalla. Ja lopuksi onnistunut puomi, hyvä Milo! Fiilikset nousussa.

”Ei tää ole kropasta kiinni ja survo se sinne putkeen”

Seuraavaksi esteet 7-14. Osalla ryhmän koirakoista oli haasteita A:lle hakeutumisessa. Milolla ei tätä ongelmaa ole, fokus on selkeä ja A:lle mennään suorasta putkesta raketin lailla. Jälleen onnistunut alastulokontakti ja vielä kovasta vauhdista, hurraa!

Ensimmäinen yritys esteistä 10-12 päättyy siihen että löydän itseni valssaamassa hypyn 11 jälkeen. Valitan Villelle ”Ei mun kroppa taivu tähän, mahdoton tehtävä”. Ville toteaa huvittuneena ”Ei tää ole kropasta kiinni” ja suosittelee tilalle persjättöä, jota kategorisesti karsastan ohjauksena koska pidän itseäni aina siihen liian hitaana. Lisäksi Ville ohjiestaa, että koira ”pitää survoa sinne putkeen” ja vastainen käsi otetaan survojaksi.

Ei muuta kuin kokeilemaan. Koira kontaktille, lähetys esteelle 10 ja tossua toisen eteen! Ilokseni huomaan ehtiväni ohjaukseen ja olen jopa ajoissa ”survomassa” Miloa putkeen. Ja hyvinhän länderi sinne taipui. Hurraa me onnistuttiin! Kiva tunne, homma ei tosiaan ollut kropasta kiinni!

Kepit, kee kee kee kee

Kepeille mennessä kokeilin kumpaakin putken puolta ja ensi yrittämällä kummassa ohjauksessa (jotka huitoivat vähän sinne sun tänne) Milo kääntyi muurille. Pikapalveri taas Villen kanssa ja oman liikkeen sunnaksi keppien toinen keppi. Ja vastaista vähän avuksi. Putken juoksin keppien puolelta. Hyvin toimi, mutta itselle muistiin, että pitää vielä vahvistaa tämän radan tyyppistä lähestymistä kepeillä tilanteessa, jossa ohjaaja ei ole ihan siellä hollilla vaan jää jälkeen. Joskushan sellaistakin tapahtuu….. 

Keppien jälkeinen elämä on kiinni rohkeudesta ja liikkeen suunnasta 

Keppien jälkeen suunnitelma oli selvä. Valssi keppien päässä, Milon ”törkkäisy” hypylle 15 ja itse pika pikaa kohti estettä 17. Noh, aluksi vähän säädettiin sitä liikkeen suuntaa, joka meinasi kokoajan viedä kohti estettä 16. Klassinen virhe tässä kohtaa on myös jäädä jumiin esteelle 15, silloin ei ehdi eteenpäin, tuli kokeiltua.
Sitten kaikki loksahti paikoilleen ja ehdin ohjaukseen. Me onnistuttiin taas, hyvä me!
Kaikki oli kiinni rohkeudesta lähteä liikkeelle ja luottamuksesta koiraan esteellä 15. Sitten vain oikea suunta ja koira mukaan esteellä 16.

Esteellä 17 tein itse takanaleikkauksen, mutta nähtiin siellä myös esim. japanilainen. Vikkeläkoipisilla toimi oikein hyvin.

Loppusaldoksi jäi hyvä mieli

Ja mitä radalla opittiin? Jälleen kerran oma oppi oli se, että luota koiraasi ja liiku rohkeasti. Käytä hyväksesi tilanteet, joissa saat etumatkaa ja pääset sijoittumaan tulevaa varten. Ei saa jäädä kiinni tilanteisiin. Kuinkakohan onta kertaa tämä pitää oivaltaa että menisi käytöntöön. Muutama tuhat oivallusta on nyt takana, alkaakohan riittää?  

Onneksi näissä asioissa myös onnistuttiin!

Agilityssä ei onneksi onnistuakseen tarvitse olla pikajuoksija, vaikka toki tuosta ominaisuudesta on apua. Ja vaikka toisinaan tunnenkin itseni HSKH-oransseissa radalla kiituroivaksi plussapalloksi niin aika otetaan koirasta ja koiran voi opettaa monella tavalla.

Hyvän mielen toivat myös Milon kontaktit ja se että länderi ei räjähtänyt kappaleiksi radalle. Vire pysyi tolkullisissa rajoissa ja yhteistyö pelasi. Ihana Milo!

Outi & Milo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti