2.9. 2014 Janne Karstusen huipputehistreenit

Kovasti uteliaana suuntasin minun ja Hopun ensimmäisiin tehistreeneihin. En tiennyt mitä odottaa kun en Karstusen opissa ole ennen ollut, enkä Hopun kanssa juuri muutenkaan ulkopuolisilla kouluttajilla. Kiva päästä kuulemaan uusia näkökulmia ja kehittymään. Yhtä kiva päästä osaksi tällaista konseptia, tutustua uusiin ihmisiin ja kaikkiin eri käytäntöihin ja systeemeihin mitä tähän liittyy. Kuten se, että radan saa etukäteen! Oli kiva kurkkia rataa päivän mittaan ja fiilistellä tulevia treenejä.

Kivat treenithän ne olikin. Sää suosi, rata oli oikein mukava ja kouluttajakin sanoi oikeita asioita ;) Yllätyin siis siitä, kuinka Janne heti ekan ratapätkän jälkeen sanoi sen mitä olin itsekin mietiskellyt tältä tehiskaudelta hakevani: "Pitää pystyä lähettämään koiraa tehtäviin niin, että voi lähteä itse liikumaan jo seuraavaan suuntaan, kun koira jää suorittamaan." Se on se ainoa oikea keino saada Hoppu kääntymään hyvin ja liikkumaan koko ajan täysillä. Ihan turha jäädä käännöksiin käskyttämään ja odottamaan kun koira kiertää "koko kentän" tuumaillen ettei tässä kiire mihinkään ole.

Se vaatii minulta rohkeutta ja luottamusta koiraan. Paljon erilaisia ratoja ja treenejä joissa aina muistan keskittyä etenemiseen ja hyvään fiilikseen, että tehdään molemmat yhdessä täysillä. Ei saa murehtia jokaista venähtänyttä käännöstä ja jäädä hinkkaamaan niitä jupisten miten "toi koira ei vaan halua kääntyä".  Kaikkialla ei edes kannata ottaa kaikkein tiukinta linjaa ja sielläkin missä parannettavaa on, se etsitään ohjaajan tekemisestä eikä koiran tottelevaisuudesta. Se tottelee kyllä kun vaadin reiluja.

Tällä radalla meillä hiottavaa oli alussa ja A:lta lähdössä.

Alun murheenkryyni oli kolmoshypyn 360 asteen käännös siivekkeen ympäri. "Hyi yäk!" ihan liikaa käännöstä kerralla. Ekalla yrityksellähän Hoppu kävi puomilla ja pussissakin ennen kun löysi perille… Mutta pakko se oli siivekkeen ympäri tehdä, joten sitten vaan miettimään miten. Koiran pitää kääntyä jo kakkoselta, sitten löytää kolmosen taakse suorinta tietä ja vielä sieltä jaksaa kääntyä koko matka siivekkeen ympäri. Loppujen lopuksi paras oli kääntää (vekata) jo ennen kakkosta, lähettää taakse ja lähteä heti lätkimään eteenpäin. Tämä vaatii tarkkaa ajotusta vekin kanssa ja sitten vaan sitä rohkeutta lähteä etenemään vaikka koira ei edes ollut vielä hypännyt. Mutta mikä ihana yhteistyön fiilis kun onnistui!

A:lta lähtiessä Hoppu kävi ihan väkisin hyppäämässä etuviiston hypyn (19). Meillä on 2on2off-kontaktit ja loppuun asti meneminen on vahvistettu sillä, että loppuasento pitää olla ihan suora esteeltä eteenpäin. Tällaisessa kohdassa kun A:n kontaktilta jatketaan sivulle, olen yleensä jäänyt taakse, mutta tässä se ei toiminut kun 19 oli niin lähellä ettei rataa lukeva ja kontaktilta eteen katsova koira mitenkään voinut ohittaa sitä. Oli siis mentävä kääntämään koira siitä kontaktin vierestä, jotta sen sai lähetettyä tarkasti sivuun ja pystyi taas lähteä lätkimään eteenpäin :)

Kiitti moi!