maanantai 10. marraskuuta 2014

Parempaa liksaa vaati Neo Jannen haastajatreeneissä vkolla 45

Saatiin tuttuun tapaan rata ennen treenejä, mutta hallilta löytyikin kuvasta poikkeava rata. Tässä kuitenkin teille suoraan se toteutunut rata:

Janne oli tehnyt haastajille niin haastavan radan ettei kukaan tehnyt nollarataan. Hienoja suorituksia toki nähtiin silti. Olin etukäteen suunnitellut tekeväni aivan erilaisia ohjauskuviota pariin kohtaan, mutta uusi rata ja aivan livenä aivan eri kohtiin sijoitetut esteet vaihtoivat suunnitelmat. Hankala kohta oli jo tutustumisvaiheessa ihan alussa ajatus saada koira putken oikeaan päähän esteellä 4. Toinen kohta, jota pitkään mietin oli väli 10-12. Lopussa 20-21 oli melkein toisinto tuosta alun ongelmasta eli houkuttelevasta putken suusta.

Näistä tämä alku tosiaan oli hankalin. Neo sujahti niin sujuvan sukkelaan putken väärään päähän. Eli ratkaisuna lähdettiin aluksi purkamaan tilannetta tiukalla käännöksellä ja lelupalkalla kolmosesteeltä takaisin kakkosen suuntaan. Kovin sujavasti en tästä Neoa enää putkeen saanut, mutta kyllä vihdoin jatkamaankin päästiin. Hienosti haki kepit ja kesti takaaleikkauksen niille. A:n jälkeen sokkari ja sitten yllättäen käännökset kympillä olivat aivan huippuja. Eikä edes irronnut kympiltä ykköselle, joka näytti olevan aika ansa sekin. Hyvä oivallus Jannelta oli tehdä valssi esteelle 16 Neon suorittaessa okseria (15). Näin ollen olin tosi hyvissä asemissa jatkoa ajattelen ja kääntyi nätisti tuohon 16:n takaakiertoon, kun olin jo valmiina keinun puoleisen siivekkeen luona valmiina jatkamaan keinulle.

Sitten päästäänkin tuohon liksa-asiaan. Koska halusin palkata Neoa A:n kontakteista toisella kierroksella, annoin Jannelle yhden Nepparin lempileluista eli Cuz Ho-leen. Tämä agilityn SM-kisojen tuliainen oli kuitenkin edellisellä kerralla vähän hajonnut, joten se ei ollut varsinainen treenipalkka. Neo kuitenkin huomasi Cuzin ilmestymisen treeneihin ja eipä enää oikein se minulla olllut toinen lelu kiinnostanut. Parempi lelu - parempi palkka. Eipä siinä sitten auttanut kuin palkata Cuzilla.

Meillä kuluu leluja ihan hirmuiseen tahtiin. Tuntuu ettei mikään lelu kestä kovin pitkään, huonoimmillaan lelu on hajonnut heti ekasta palkkauksesta. Paljon erilaisia leluja ollaan kokeiltu ja tietenkin koirilla on myös omat suosikkinsa. Normaalit naru-/solmulelut ovat meillä molempien koirien suosikkeja. Niiden käyttöön olen päätynyt, kun ne olivat ainoat lelut, jotka tuntuivat Neon isällä Nunolla kestävän. Koska Nuno on hulluna naruleluihin, on ihastus niihin myös poikaan tarttunut. Narulelujen plussana on halpa hinta ja helppo saatavuus. Niihin on myös helppo kiinnittää esim. matonkudetta, jos haluaa tehdä sellainen viehemäisen lelun. Nämä vaan ovat aika isoja taskussa pidettäviksi ja Neo tuntui kiihtyvän näistä jo vähän liikaa, joten päätin jossain vaiheessa kokeilla jotain muutakin. Tietenkin juuri, kun olin ostanut pojille kunnolla varaston täydennystä... ;)


Se toinen tehistreeneissä käytössä ollut lelu oli n. 20 cm pitkä, kuminen "pötkö", joka myös vinkuu. Se oli käytössä toista kertaa ja yksinään oli aivan ok palkka. Vinkuominaisuus ei ole Neolle tärkeä, mutta pehmeästä ja hetuloista se tykkää. Tuon Cuzin suosio perustuukin luultavimmin tuohon pehmeään sisukseen. Itselleni tärkeitä kriteereitä leluille on sopiva koko, heitettävyys ja kestävyys. Kesällä hiekkakentät tuovat omat haasteensa eli silloin lelujen pitää olla sellaiset ettei niihin hiekka kovin tartu. Kesällä meillä parhaimmat lelut olivatkin Kongin kumipallot (ei siis ne tennispallot) ja nännikumit. Nännikumit tosin haisevat suoraan lehmätuoreina aika ällöiltä ja ne mustat ovat vähän liian isojakin. Neo kyllä tykkää niistä älyttömästi ja kesällä Ojangossa nähtiin ehkä maailman onnellisin koira, kun kerran saatiin täydennystä:


No koska hallissa on mahdollisuus käyttää siistejä sisäleluja ja tuota rikkinäistä lelua en oikein uskalla enää käyttää, jos siitä vaikka paloja irtoaisi, niin eihän se auta kuin aloittaa uuden superlelun metsästys. Itse punotut lelut ovat olleet myös Neosta kivoja, ne mahtuvat taskuun hyvin, niillä on helppo palkata taisteluleikkien, mutta niiden heitto-ominaisuuksiin en ole tyytyväinen. Niinpä ennen kuin ostan niitä pirullisia cuzeja ja punon niille vähän häntää, aloitetaan testailut näistä valmisleluista:


Ensivaikutelman perusteella voiton vievät nuo kolme lelua, joissa on tuollaista samaa kuin noissa solmunaruleluissa.

Mikä on sinun koirasi paras palkka?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti