Tällä viikolla oli kato käynyt huippisleirissä, kun taisi olla peräti neljä syystä tai toisesta poissa, ja tämän lisäksi Satu on siirtynyt huippikseen toistaiseksi sairaslomalaisten tilalle. Käytiin siis oikeen porukalla näyttämässä haastajameininkiä, kokeneemmille kisakoneille. Eikä tarttenut yhtään hävetä, kyllä on taitavaa porukkaa molemmissa ryhmissä. Huipputehikseenhän on valittu koirakoita jotka jo ovat siellä arvokisatasolla, ja haastajiin sellaisia jotka ovat vasta kisauransa alkutaipaileella, koiriensa puolesta, ohjaajat ovat monet varsin kokeneita kettuja. Minäkin pääsin siis mukaan ja nappasin samalla Heinin blogivuoronkin mennessäni, hölösuu kun olen.
Janne lähetti meille radan päivällä, ja se oli samainen jonka osa porukasta oli nähnyt jo viikonlopun Janakkalan kisoissa. Kisamainen ilta siis luvassa. Rata oli varsin virtaava ja looginen, tykkäsin kovasti. Ainoastaan kepit oli todella vaikeasti sijoitettu. Keinulta piti joko lähettää ja tehdä päällejuoksu kepeillä koiran tullessa vastaan, tai sitten ehtiä pakkovalssille keppien päähän ja koiran suorittaa itse ne loppuun. koska ennen puomia olevaan takakiertoon pitäisi ehtiä. Tosin jos koira osaa takaakierron hyvin, ei ollut mitään hätää, ja kun rengas tarjoili suoraan takaakiertoon oli homma oikeastaan siltä osin helppo. Jayn kanssa piti kyllä noita keppejä nyt oikein vääntää, yllättäen olivat vaikeat. Olisi halunnut kääntyä radan puolelle vaikka itse olin siellä keppien ja seinän välissä. millään ei olisi myöskään maltettu mennä loppuun jos jäin muurille venttailemaan. Muiden suorituksista huomasin myös haasteiksi alun putken jälkeisen hypyn ohittelun (taisi meilläkin mennä paristi ohi) jos ei malttanut ohjata kunnolla, sekä lopussa samainen putki paluu suuntaan pituudelta, koska putkesta pituudelle tarjosi suoraa linjaa aalle, ja putkeen joutui ohjaamaan ja silti piti ehtiä niistolle. Tämä oli kyllä hyvä treeni. Tarvitaan nyt Jayn kanssa varsinkin puhtaita ratoja ja kisarutiinia. Kovasti taas kehuja sateli koutsilta koiran valmiudesta ja teknisestä osaamisesta. Nyt vain ne pikkupalikat kuntoon, niin homma on paketissa kohti isojen koirien kisoja.
Viikonloppuna nähtiin taas paljon hienoja tehiskoirakoita kisaradoilla. Satu ja Nena nousivat upeilla nollavoitoilla kakkosluokkaan, ja minä Jayn kanssa nappasin jälleen yhden nollavoiton lisää, yhtä vajaa niin kolmoset kutsuu meillä. Muiden tuloksia en ole bongaillut. mutta kisaamassa on oltu kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti