Pete Huotarin haastajatehistreenit 27.1

 

 

Pete Huotari oli kouluttamassa haastajia 27.1.

 

Neron kanssa jo heti alussa oli ongelmia ja tosi moni rima tippui, vaikka rataa katsellessa ajattelin alun olevan suht helppo meille. 4 hypylle tein niiston ja vitos hypylle vastakäännöksen. Vaikeinta oli keretä nelosen niistoon. Pete laittoi mut juoksemaan kädet selän takana ja sillä saatiin myös rimoja pysymään ylhäällä.

 

7 hypylle tein valssin ja tarkoitus oli leikata 9 putkeen. Itse en kääntänyt rintamasuuntaa tarpeeksi ja juoksin ihan liian pitkälle, jonka takia Nero meni väärään päähän. Treenin ehkä avartavin kokemus oli, kun Pete laittoi mut ohjaamaan taas ilman käsiä ja heti 7 hypyn valssin jälkeen jäämään paikoilleen ja vaan kääntämään rintamasuuntaa. Itse en olisi ikinä uskonut, että Nero hakisi oikean putken pään jos jään niin taakse, mutta sinne se vaan meni. Oli tosi hienoa huomata kuinka vähällä ohjauksella koiran saa menemään sinne minne halutaan. Peten sanoin kaikki muu on vaan ylimääräistä.

 

Putken jälkeen juoksin hypylle 12 tekemään niiston ja persjätön, jonka jälkeen 13 valssi. Hypylle 15 tein taas valssin ja juoksin hyppyjen 11 ja 13 välistä kepeille. Nero haki väärään väliin ja sain taas laittaa kädet selän taakse ja juosta koiran linjaa päin, jolloin saatiin kepeille meno onnistumaan. Tämän pidemmälle ei Neron kanssa päästy.

 

Pitää alkaa useamminkin treenaamaan ilman käsiä. Hauskat ja opettavaiset treenit takana!

 

Katariina ja Nero



”Ei tää ole kropasta kiinni” Outi ja Milo Villen treeneissä 16.12.

Hallilla 16.12.2014 klo 19.55. Edessä tämän vuoden viimeiset agilityn tehistreenit ja kouluttajana Ville Liukka. Takana hektinen työpäivä minuuttiaikataululla. Energiat nollassa. Mukana Milo, jolla energiatasot katossa. Räjähtääköhän länderi radalla liitoksistaan ja pysyykö ohjaaja lainkaan mukana. 

Mitä sitten kävikään? Radalle mars!

Keskityimme Milon kanssa Villen ratakuvioista mustilla numeroilla merkittyyn rataan (1-18).

Ensimmäisenä teemme pätkän 1-6, joka päättyy puomin palkkaamiseen. Esteväli 4-5 pääsee klassisesti valumaan kun lähden liikkeelle liian läheltä estettä 2 ja pusken omalla liikkeellä Milon liian pitkäksi esteellä 4. 

Neuvottelu Villen kanssa ja korjauksena otan alun kauempaa esteen 3 tienoilta ja saan itselleni paremmat linjat, Milon linja korjaantuu samalla. Ja lopuksi onnistunut puomi, hyvä Milo! Fiilikset nousussa.

”Ei tää ole kropasta kiinni ja survo se sinne putkeen”

Seuraavaksi esteet 7-14. Osalla ryhmän koirakoista oli haasteita A:lle hakeutumisessa. Milolla ei tätä ongelmaa ole, fokus on selkeä ja A:lle mennään suorasta putkesta raketin lailla. Jälleen onnistunut alastulokontakti ja vielä kovasta vauhdista, hurraa!

Ensimmäinen yritys esteistä 10-12 päättyy siihen että löydän itseni valssaamassa hypyn 11 jälkeen. Valitan Villelle ”Ei mun kroppa taivu tähän, mahdoton tehtävä”. Ville toteaa huvittuneena ”Ei tää ole kropasta kiinni” ja suosittelee tilalle persjättöä, jota kategorisesti karsastan ohjauksena koska pidän itseäni aina siihen liian hitaana. Lisäksi Ville ohjiestaa, että koira ”pitää survoa sinne putkeen” ja vastainen käsi otetaan survojaksi.

Ei muuta kuin kokeilemaan. Koira kontaktille, lähetys esteelle 10 ja tossua toisen eteen! Ilokseni huomaan ehtiväni ohjaukseen ja olen jopa ajoissa ”survomassa” Miloa putkeen. Ja hyvinhän länderi sinne taipui. Hurraa me onnistuttiin! Kiva tunne, homma ei tosiaan ollut kropasta kiinni!

Kepit, kee kee kee kee

Kepeille mennessä kokeilin kumpaakin putken puolta ja ensi yrittämällä kummassa ohjauksessa (jotka huitoivat vähän sinne sun tänne) Milo kääntyi muurille. Pikapalveri taas Villen kanssa ja oman liikkeen sunnaksi keppien toinen keppi. Ja vastaista vähän avuksi. Putken juoksin keppien puolelta. Hyvin toimi, mutta itselle muistiin, että pitää vielä vahvistaa tämän radan tyyppistä lähestymistä kepeillä tilanteessa, jossa ohjaaja ei ole ihan siellä hollilla vaan jää jälkeen. Joskushan sellaistakin tapahtuu….. 

Keppien jälkeinen elämä on kiinni rohkeudesta ja liikkeen suunnasta 

Keppien jälkeen suunnitelma oli selvä. Valssi keppien päässä, Milon ”törkkäisy” hypylle 15 ja itse pika pikaa kohti estettä 17. Noh, aluksi vähän säädettiin sitä liikkeen suuntaa, joka meinasi kokoajan viedä kohti estettä 16. Klassinen virhe tässä kohtaa on myös jäädä jumiin esteelle 15, silloin ei ehdi eteenpäin, tuli kokeiltua.

Sitten kaikki loksahti paikoilleen ja ehdin ohjaukseen. Me onnistuttiin taas, hyvä me!

Kaikki oli kiinni rohkeudesta lähteä liikkeelle ja luottamuksesta koiraan esteellä 15. Sitten vain oikea suunta ja koira mukaan esteellä 16.

Esteellä 17 tein itse takanaleikkauksen, mutta nähtiin siellä myös esim. japanilainen. Vikkeläkoipisilla toimi oikein hyvin.

Loppusaldoksi jäi hyvä mieli

Ja mitä radalla opittiin? Jälleen kerran oma oppi oli se, että luota koiraasi ja liiku rohkeasti. Käytä hyväksesi tilanteet, joissa saat etumatkaa ja pääset sijoittumaan tulevaa varten. Ei saa jäädä kiinni tilanteisiin. Kuinkakohan onta kertaa tämä pitää oivaltaa että menisi käytöntöön. Muutama tuhat oivallusta on nyt takana, alkaakohan riittää?  

Onneksi näissä asioissa myös onnistuttiin!

Agilityssä ei onneksi onnistuakseen tarvitse olla pikajuoksija, vaikka toki tuosta ominaisuudesta on apua. Ja vaikka toisinaan tunnenkin itseni HSKH-oransseissa radalla kiituroivaksi plussapalloksi niin aika otetaan koirasta ja koiran voi opettaa monella tavalla.

Hyvän mielen toivat myös Milon kontaktit ja se että länderi ei räjähtänyt kappaleiksi radalle. Vire pysyi tolkullisissa rajoissa ja yhteistyö pelasi. Ihana Milo!

Outi & Milo

Tehotreeniä nimen varsinaisessa tarkoituksessa 9.12.2014

Villen komennuksessa vedettiin tämän vuoden viimeiset huipputehiksen treenit edellisviikolta tuttuun malliin: Kaksi eri rataa ja sen päälle ahkeraa lihakunto- & keppijumppaa viiden minuutin tarkkuudella olevan aikataulun mukaan. Itsehän olin jo käynyt viikkoa aiemmin tuuraamassa haastajien riveissä, joten konsepti oli sitä myöten tuttu: Käytännössä siis yhdellä 18x30m kentällä oli samaan aikaan kaksi koirakkoa ja erinäinen määrä kumirouheessa jumppaavia aksaajia keppihäiriönä. 

Varsinaisessa agiratatreenissä tahkottiin linjoja, rytmitystä ja ohjausvalintoja. Valkoisten palleroiden treenissä alku meni sulavasti ennakoivilla valsseilla & sokkareilla ja loppupätkällä sai sitten vähän askarrella, kun valssi pitikin saada hyvin liikkuvaksi väliin 14-15. Itsellä ainakin alkuun oli hirveä tarve ehtiä merkkaamaan valssi 14 siivekkeelle, josta johtuen 16 takaakierto meinasi tulla haasteellisemmaksi. Kuitenkin huomattavasti helpompi oli vaan pitää lenkkarit liikkeessä koko matkan. Lopun haasteeksi meinasi myös muodostua putken jälkeinen A-este, johon turkis liiteli hyvinkin omatoimisesti, jos riittävän ajoissa ei kerrottu matkan jatkuvan putkeen.

Omatoimitreenin pointti oli lähinnä kääntyminen erikoisesteillä + pakkovalssi vs. saksalainen testailua. Eipä siinä ainakaan meidän kohdalla mitään ihmeempää. Toinen pätkä agiradan puolella jatkettiin sitten mustilla palleroilla saman teeman parissa. 6-12 pätkään mietittiin ja kokeiltiin eri ohjausvaihtoehtoja, josta ainakin itselle oli helpoin kutosen päällejuoksu ja ysin poispäinkäännös, koska pääsi riittävän ajoissa liikenteeseen jatkotilanteen kannalta. Huvin ja urheilun vuoksi kutoselle kokeiltiin myös pakkovalssi ja kenialaistyylinen kipitys ysille, mutta ainakin itselle tämä oli tuskaisampi vaihtoehto, kun joutui pysähdyksistä kirmaamaan.

Hurjan hauska, mielenkiintoinen ja opettavainen tehissyksy siis taas takana. Me jäämme nyt hyvin ansaitulle joulutaolle, jotta koirakin saa huilia muutaman viikon ihan kokonaan lajista ja muutenkin kaikesta puuhaamisesta. Ensi vuonna sitten taas täynnä virtaa niin treeni- kuin kisakentille!

Satu & Java

Ville Liukan haastajatehistreenit 2.12.

Perinteisen agilitytreenin sijaan Ville oli suunnitellut meille yhdistetyn lihaskuntotreenin ja agilitytreenin. Agilitytreeniin oli rakennettu hyppyrata ja agilityrata siten, että kaksi koirakkoa pystyi suorittamaan harjoituksia samaan aikaan Villen itse taituroidessa keskellä molempia kouluttaen. Aikamoista multitaskingia ja minuuttiaikataulua, mutta hirmuisen tehokasta kalliin halliajan käyttöä ja itse ainakin tykkäsin myös treenin jaksottumisesta useampaa pätkään. Illan minuuttiaikataulutuksen löydät täältä.

Hyppyradalla haasteita monille meistä tuotti esteiden 10-11-12 väli (kuvassa valkoiset pallot). Ohjaajan piti osata edetä riittävän suoraan putkelle heti 10 esteeltä ja oikeaan putken päähään ohjaamiseen tarvittiin selkeää rintamasuunnan kääntöä ja välistävetoa. Erittäin tehokas perustaitojen tsekkaus oli hyppyradan harjoitus.

Agilityradalla haastavia kohtia olivat molemmin puolin kepeille vienti (kepit olivan lähes hallin seinässä kiinni) ja 10 putkeen ohjaus. Putkelle tarvittiin jälkeen rintamasuunnan kääntöä ja välistävetoa. Kepeille ohjauksina toimi sekä poispäinkääntö / leikkaus että valssi / persjättö ennen keppejä.

LIHASKUNTOHARJOITUKSET

Akelkyykkyihin tutustuminen täällä.

Keppijumppaliikkeisiin tutustuminen täällä.

Lihaskunto (4 x 10 m kaikkia):

Karhukävely

Rapukävely

Mittarimato eteenpäin

Mittarimato takaperin 

Askelkyykyt (1-2 x 10 m kaikkia):

Askelkyykkykävely eteenpäin

Askelkyykkykävely taaksepäin

Askelkyykkykävely ylöstaivutuksella

Askelkyykkykävely kierrolla

Askelkyykkykävely taaksepäin kierrolla

Askelkyykkykävely kylki edellä oikea ja vasen

Askelkyykkykävely kylki edellä ristiaskelin oikea ja vasen 

Keppijumppa (1-2 x 20 toistoa kaikkia)

PerusliikeJalat edestä

Jalat takaa

Hiissaus

Saksivala

Saksivala "luistellen"

Hartiaveto

Militärpunnerrus

Julle

Tempausvala

Tempauksen allemeno

Lapamuljautus

Lihaskunto-osiossa loisti Marko, jonka karhu osasi kuulemma kävellä takaperinkin!

Lisää tällaista treeniä ehdottomasti! Agility on urheilulaji, eikä kentän laidalla nököttämisessä kunto kasva. Hämmentävän hyvin onnistuttiin hyödyntämään pieni tila siten, että koko kaksituntisen ajan olit joko lämmittelemässä tai jäähdyttelemässä koiraa, treenaamassa tai tekemässä lihaskuntoharjoituksia.

Lotta & Ralli

Mepä päästiin vasta vauhtiin-haastajien viikko neljäseiska

Novihdoin pääsin tämänkin tekstin kimpuun. Vaikka kuinka viettää vapaaherrattaren aikaa vuorotteluvapaalla, niin kaksi koiraa ja yksi vuokrahevonen sekä asunnon maalämpöurakointi ovat pitäneet minut tehokkaasti pois koneelta. Mutta nyt läks.

Viikko 47 oli Karstusen Jannen vika treenihuki haastajille. Rata näytti tältä:

Ja tämä se jotenkin sopi meille. Päästiin varmaan ekaa kertaa ikinä tehiksen treeneissä rata läpi, pariinkin kertaan. Erottelut sujuivat. Janne oli lisännyt herkuksi mutkaputken puomin alle, mutta mein Sohvi se kontaktihakuisempana vain tuhahteli putkille ja kipitti A:lle ja puomille ratapiirustuksen mukaisesti.

Keppikulmaa monet koirakot työstivät enemmän. Kokeiltiin niin lähetyksillä kuin pakkovalsseilla. 10 putki imi enemmän kuin kuva näyttää, ja sinne moni sujahtikin suoraan okserilta. Epäirtoavassa koirassa lienee vain se hyvä puoli, että se ei näissä tilantessa sujahtele tasan minnekään, vaan pysyy Mamman kyydissä ja kääntyy kiltisti kepeille.

Meille lisäkurvia aiheutti esteväli 14-15, jolle kokeilin huonosti ajoitettua japanilaista. Sain koiran toki silläkin putkeen, mutta noin kilometrin lenkityksen kautta. Janne halusi siihen napakan peruskäännöksen ilman kikkailuja ja koira omalla liikkeellä A:n ohi putkeen. Näin sekin pätkä saatiin toimimaan.

Meillä on Sohvin kanssa vasta viime kerroilla alkaneet nämä tehiksen treenit sujumaan. Alkukauden sorruin ikävään tapaani verrata meitä muihin, mikä johti alistuneeseen asenteeseen, epävarmoihin ohjauksiin ja huonoihin suorituksiin. Tästä saa helposti itseään ruokkivan kierteen, ja olin jo sommittelemassa eroanomusta koko tehiksestä. Sen sijaan tukistin itseäni ja päätin mennä seuraaviin harkkoihin ihan omana itsenämme ja tehdä meidän parhaamme. Muistaa taas, että tämä on hemmetin hauskaa ja täällä me ollaan oppimassa. Ja jopas taas alkoi treenit maistumaan. Jos taas jatkossa unohdun voivotteluasenteelle, niin muut tehisläisetkin voivat tulla tukistelemaan :D

Pakkasterveisin Anne ja Sohvi

Kaisanpäivän huiput

25.11.2014 Huipputehistreenien kouluttajana oli Janne Karstunen. Tänään oli minun ja Veikon kannalta melko haasteellinen treeni edessä. Paljon kohtia, joissa saa olla tarkkana rytmityksen ja linjausten kanssa. Juokseminen meiltä luonnistuu yhdessä hyvin, mutta rytmittäminen siihen kaupan päälle pitäisi pakan erittäin hyvässä jamassa.

Tämän illan treeni oli mielestäni erittäin täyteläinen. Rataan mahtui lähes kaikkea: kontakteja, keppejä, juoksemista, valssia, pakkovalssi, lähetyksiä mm. putkeen, niisto, persjättö, takaakiertoa… Todella monipuolinen ja kaiken lisäksi esteitä oli 33 kappaletta. Tänään päästiin myös treenaamaan omaa fyysista kuntoa ja juoksemista, kuinka pitkälle kantti kestää. Päästiin myös juoksemaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ihan väsyneenä ja ready-to-give-in, mutta silti tehtiin Veikon kanssa hyvää rataa.

Haasteena meillä on nykyään Veikon kanssa lähdöt. Ikinä ei kuunaan ole koira varastanut, kunnes se n. puoli vuotta sitten keksi, että minkä takia minä täällä istun. Sen jälkeen se on pari kertaa varastanut ja nykyään yritän rauhoittaa Veikoa ennen rataa ja saada sen istumaan kunnolla. Meillä oli myös haasteena esim. A:n jälkeiset hypyt 14,15 ja miten saada koira putkeen 16. Hypyt piti saada rytmitettyä hyvin, käännettyä tiukasti sekä ohjattua oikealla linjalla putkeen. Tässä kohtaa minä itse tein aina turhan hätiköidyn ratkaisun.

Tämän päivän treeni oli tosi positiivinen. Janne Karstunen on todella pätevä kouluttaja, joka ottaa koirakon taitoja monipuolisesti huomioon. Aina löytyy hyviä treenikohteita, ja kello menee aina loppuun asti nopeasti, ja silti Jannella riittää aikaa keskustella ja kouluttaa.

Näin agility-treenien ulkopuolelle meille kuuluu myös hyvää. Ensi keväälle minulla on itselleni muita suunnitelmia, kun muutan puoleksi vuodeksi Itävaltaan. Tällöin koirat saavat jäädä kotioloihin taukoilemaan agilitystä ja pitämään ns. vuorotteluvapaata :) Katsellaan uudestaan ensi kesänä, että kuinka kiihkeällä innolla koirat palaavat agilitykentille!

heipsan,

     Henrika ja Veke ja hovineito Hilary 

Haastajia huippiksessa

Tällä viikolla oli kato käynyt huippisleirissä, kun taisi olla peräti neljä syystä tai toisesta poissa, ja tämän lisäksi Satu on siirtynyt huippikseen toistaiseksi sairaslomalaisten tilalle. Käytiin siis oikeen porukalla näyttämässä haastajameininkiä, kokeneemmille kisakoneille. Eikä tarttenut yhtään hävetä, kyllä on taitavaa porukkaa molemmissa ryhmissä. Huipputehikseenhän on valittu koirakoita jotka jo ovat siellä arvokisatasolla, ja haastajiin sellaisia jotka ovat vasta kisauransa alkutaipaileella, koiriensa puolesta, ohjaajat ovat monet varsin kokeneita kettuja. Minäkin pääsin siis mukaan ja nappasin samalla Heinin blogivuoronkin mennessäni, hölösuu kun olen.

Janne lähetti meille radan päivällä, ja se oli samainen jonka osa porukasta oli nähnyt jo viikonlopun Janakkalan kisoissa. Kisamainen ilta siis luvassa. Rata oli varsin virtaava ja looginen, tykkäsin kovasti. Ainoastaan kepit oli todella vaikeasti sijoitettu. Keinulta piti joko lähettää ja tehdä päällejuoksu kepeillä koiran tullessa vastaan, tai sitten ehtiä pakkovalssille keppien päähän ja koiran suorittaa itse ne loppuun. koska ennen puomia olevaan takakiertoon pitäisi ehtiä. Tosin jos koira osaa takaakierron hyvin, ei ollut mitään hätää, ja kun rengas tarjoili suoraan takaakiertoon oli homma oikeastaan siltä osin helppo. Jayn kanssa piti kyllä noita keppejä nyt oikein vääntää, yllättäen olivat vaikeat. Olisi halunnut kääntyä radan puolelle vaikka itse olin siellä keppien ja seinän välissä. millään ei olisi myöskään maltettu mennä loppuun jos jäin muurille venttailemaan. Muiden suorituksista huomasin myös haasteiksi alun putken jälkeisen hypyn ohittelun (taisi meilläkin mennä paristi ohi) jos ei malttanut ohjata kunnolla, sekä lopussa samainen putki paluu suuntaan pituudelta, koska putkesta pituudelle tarjosi suoraa linjaa aalle, ja putkeen joutui ohjaamaan ja silti piti ehtiä niistolle. Tämä oli kyllä hyvä treeni. Tarvitaan nyt Jayn kanssa varsinkin puhtaita ratoja ja kisarutiinia. Kovasti taas kehuja sateli koutsilta koiran valmiudesta ja teknisestä osaamisesta. Nyt vain ne pikkupalikat kuntoon, niin homma on paketissa kohti isojen koirien kisoja.

Viikonloppuna nähtiin taas paljon hienoja tehiskoirakoita kisaradoilla. Satu ja Nena nousivat upeilla nollavoitoilla kakkosluokkaan, ja minä Jayn kanssa nappasin jälleen yhden nollavoiton lisää, yhtä vajaa niin kolmoset kutsuu meillä. Muiden tuloksia en ole bongaillut. mutta kisaamassa on oltu kyllä.