Tehotreeniä nimen varsinaisessa tarkoituksessa 9.12.2014

Villen komennuksessa vedettiin tämän vuoden viimeiset huipputehiksen treenit edellisviikolta tuttuun malliin: Kaksi eri rataa ja sen päälle ahkeraa lihakunto- & keppijumppaa viiden minuutin tarkkuudella olevan aikataulun mukaan. Itsehän olin jo käynyt viikkoa aiemmin tuuraamassa haastajien riveissä, joten konsepti oli sitä myöten tuttu: Käytännössä siis yhdellä 18x30m kentällä oli samaan aikaan kaksi koirakkoa ja erinäinen määrä kumirouheessa jumppaavia aksaajia keppihäiriönä. 

Varsinaisessa agiratatreenissä tahkottiin linjoja, rytmitystä ja ohjausvalintoja. Valkoisten palleroiden treenissä alku meni sulavasti ennakoivilla valsseilla & sokkareilla ja loppupätkällä sai sitten vähän askarrella, kun valssi pitikin saada hyvin liikkuvaksi väliin 14-15. Itsellä ainakin alkuun oli hirveä tarve ehtiä merkkaamaan valssi 14 siivekkeelle, josta johtuen 16 takaakierto meinasi tulla haasteellisemmaksi. Kuitenkin huomattavasti helpompi oli vaan pitää lenkkarit liikkeessä koko matkan. Lopun haasteeksi meinasi myös muodostua putken jälkeinen A-este, johon turkis liiteli hyvinkin omatoimisesti, jos riittävän ajoissa ei kerrottu matkan jatkuvan putkeen.

Omatoimitreenin pointti oli lähinnä kääntyminen erikoisesteillä + pakkovalssi vs. saksalainen testailua. Eipä siinä ainakaan meidän kohdalla mitään ihmeempää. Toinen pätkä agiradan puolella jatkettiin sitten mustilla palleroilla saman teeman parissa. 6-12 pätkään mietittiin ja kokeiltiin eri ohjausvaihtoehtoja, josta ainakin itselle oli helpoin kutosen päällejuoksu ja ysin poispäinkäännös, koska pääsi riittävän ajoissa liikenteeseen jatkotilanteen kannalta. Huvin ja urheilun vuoksi kutoselle kokeiltiin myös pakkovalssi ja kenialaistyylinen kipitys ysille, mutta ainakin itselle tämä oli tuskaisampi vaihtoehto, kun joutui pysähdyksistä kirmaamaan.

Hurjan hauska, mielenkiintoinen ja opettavainen tehissyksy siis taas takana. Me jäämme nyt hyvin ansaitulle joulutaolle, jotta koirakin saa huilia muutaman viikon ihan kokonaan lajista ja muutenkin kaikesta puuhaamisesta. Ensi vuonna sitten taas täynnä virtaa niin treeni- kuin kisakentille!

Satu & Java

Ville Liukan haastajatehistreenit 2.12.

Perinteisen agilitytreenin sijaan Ville oli suunnitellut meille yhdistetyn lihaskuntotreenin ja agilitytreenin. Agilitytreeniin oli rakennettu hyppyrata ja agilityrata siten, että kaksi koirakkoa pystyi suorittamaan harjoituksia samaan aikaan Villen itse taituroidessa keskellä molempia kouluttaen. Aikamoista multitaskingia ja minuuttiaikataulua, mutta hirmuisen tehokasta kalliin halliajan käyttöä ja itse ainakin tykkäsin myös treenin jaksottumisesta useampaa pätkään. Illan minuuttiaikataulutuksen löydät täältä.

Hyppyradalla haasteita monille meistä tuotti esteiden 10-11-12 väli (kuvassa valkoiset pallot). Ohjaajan piti osata edetä riittävän suoraan putkelle heti 10 esteeltä ja oikeaan putken päähään ohjaamiseen tarvittiin selkeää rintamasuunnan kääntöä ja välistävetoa. Erittäin tehokas perustaitojen tsekkaus oli hyppyradan harjoitus.

Agilityradalla haastavia kohtia olivat molemmin puolin kepeille vienti (kepit olivan lähes hallin seinässä kiinni) ja 10 putkeen ohjaus. Putkelle tarvittiin jälkeen rintamasuunnan kääntöä ja välistävetoa. Kepeille ohjauksina toimi sekä poispäinkääntö / leikkaus että valssi / persjättö ennen keppejä.

LIHASKUNTOHARJOITUKSET

Akelkyykkyihin tutustuminen täällä.

Keppijumppaliikkeisiin tutustuminen täällä.

Lihaskunto (4 x 10 m kaikkia):

Karhukävely

Rapukävely

Mittarimato eteenpäin

Mittarimato takaperin 

Askelkyykyt (1-2 x 10 m kaikkia):

Askelkyykkykävely eteenpäin

Askelkyykkykävely taaksepäin

Askelkyykkykävely ylöstaivutuksella

Askelkyykkykävely kierrolla

Askelkyykkykävely taaksepäin kierrolla

Askelkyykkykävely kylki edellä oikea ja vasen

Askelkyykkykävely kylki edellä ristiaskelin oikea ja vasen 

Keppijumppa (1-2 x 20 toistoa kaikkia)

PerusliikeJalat edestä

Jalat takaa

Hiissaus

Saksivala

Saksivala "luistellen"

Hartiaveto

Militärpunnerrus

Julle

Tempausvala

Tempauksen allemeno

Lapamuljautus

Lihaskunto-osiossa loisti Marko, jonka karhu osasi kuulemma kävellä takaperinkin!

Lisää tällaista treeniä ehdottomasti! Agility on urheilulaji, eikä kentän laidalla nököttämisessä kunto kasva. Hämmentävän hyvin onnistuttiin hyödyntämään pieni tila siten, että koko kaksituntisen ajan olit joko lämmittelemässä tai jäähdyttelemässä koiraa, treenaamassa tai tekemässä lihaskuntoharjoituksia.

Lotta & Ralli

Mepä päästiin vasta vauhtiin-haastajien viikko neljäseiska

Novihdoin pääsin tämänkin tekstin kimpuun. Vaikka kuinka viettää vapaaherrattaren aikaa vuorotteluvapaalla, niin kaksi koiraa ja yksi vuokrahevonen sekä asunnon maalämpöurakointi ovat pitäneet minut tehokkaasti pois koneelta. Mutta nyt läks.

Viikko 47 oli Karstusen Jannen vika treenihuki haastajille. Rata näytti tältä:

Ja tämä se jotenkin sopi meille. Päästiin varmaan ekaa kertaa ikinä tehiksen treeneissä rata läpi, pariinkin kertaan. Erottelut sujuivat. Janne oli lisännyt herkuksi mutkaputken puomin alle, mutta mein Sohvi se kontaktihakuisempana vain tuhahteli putkille ja kipitti A:lle ja puomille ratapiirustuksen mukaisesti.

Keppikulmaa monet koirakot työstivät enemmän. Kokeiltiin niin lähetyksillä kuin pakkovalsseilla. 10 putki imi enemmän kuin kuva näyttää, ja sinne moni sujahtikin suoraan okserilta. Epäirtoavassa koirassa lienee vain se hyvä puoli, että se ei näissä tilantessa sujahtele tasan minnekään, vaan pysyy Mamman kyydissä ja kääntyy kiltisti kepeille.

Meille lisäkurvia aiheutti esteväli 14-15, jolle kokeilin huonosti ajoitettua japanilaista. Sain koiran toki silläkin putkeen, mutta noin kilometrin lenkityksen kautta. Janne halusi siihen napakan peruskäännöksen ilman kikkailuja ja koira omalla liikkeellä A:n ohi putkeen. Näin sekin pätkä saatiin toimimaan.

Meillä on Sohvin kanssa vasta viime kerroilla alkaneet nämä tehiksen treenit sujumaan. Alkukauden sorruin ikävään tapaani verrata meitä muihin, mikä johti alistuneeseen asenteeseen, epävarmoihin ohjauksiin ja huonoihin suorituksiin. Tästä saa helposti itseään ruokkivan kierteen, ja olin jo sommittelemassa eroanomusta koko tehiksestä. Sen sijaan tukistin itseäni ja päätin mennä seuraaviin harkkoihin ihan omana itsenämme ja tehdä meidän parhaamme. Muistaa taas, että tämä on hemmetin hauskaa ja täällä me ollaan oppimassa. Ja jopas taas alkoi treenit maistumaan. Jos taas jatkossa unohdun voivotteluasenteelle, niin muut tehisläisetkin voivat tulla tukistelemaan :D

Pakkasterveisin Anne ja Sohvi

Kaisanpäivän huiput

25.11.2014 Huipputehistreenien kouluttajana oli Janne Karstunen. Tänään oli minun ja Veikon kannalta melko haasteellinen treeni edessä. Paljon kohtia, joissa saa olla tarkkana rytmityksen ja linjausten kanssa. Juokseminen meiltä luonnistuu yhdessä hyvin, mutta rytmittäminen siihen kaupan päälle pitäisi pakan erittäin hyvässä jamassa.

Tämän illan treeni oli mielestäni erittäin täyteläinen. Rataan mahtui lähes kaikkea: kontakteja, keppejä, juoksemista, valssia, pakkovalssi, lähetyksiä mm. putkeen, niisto, persjättö, takaakiertoa… Todella monipuolinen ja kaiken lisäksi esteitä oli 33 kappaletta. Tänään päästiin myös treenaamaan omaa fyysista kuntoa ja juoksemista, kuinka pitkälle kantti kestää. Päästiin myös juoksemaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ihan väsyneenä ja ready-to-give-in, mutta silti tehtiin Veikon kanssa hyvää rataa.

Haasteena meillä on nykyään Veikon kanssa lähdöt. Ikinä ei kuunaan ole koira varastanut, kunnes se n. puoli vuotta sitten keksi, että minkä takia minä täällä istun. Sen jälkeen se on pari kertaa varastanut ja nykyään yritän rauhoittaa Veikoa ennen rataa ja saada sen istumaan kunnolla. Meillä oli myös haasteena esim. A:n jälkeiset hypyt 14,15 ja miten saada koira putkeen 16. Hypyt piti saada rytmitettyä hyvin, käännettyä tiukasti sekä ohjattua oikealla linjalla putkeen. Tässä kohtaa minä itse tein aina turhan hätiköidyn ratkaisun.

Tämän päivän treeni oli tosi positiivinen. Janne Karstunen on todella pätevä kouluttaja, joka ottaa koirakon taitoja monipuolisesti huomioon. Aina löytyy hyviä treenikohteita, ja kello menee aina loppuun asti nopeasti, ja silti Jannella riittää aikaa keskustella ja kouluttaa.

Näin agility-treenien ulkopuolelle meille kuuluu myös hyvää. Ensi keväälle minulla on itselleni muita suunnitelmia, kun muutan puoleksi vuodeksi Itävaltaan. Tällöin koirat saavat jäädä kotioloihin taukoilemaan agilitystä ja pitämään ns. vuorotteluvapaata :) Katsellaan uudestaan ensi kesänä, että kuinka kiihkeällä innolla koirat palaavat agilitykentille!

heipsan,

     Henrika ja Veke ja hovineito Hilary 

Haastajia huippiksessa

Tällä viikolla oli kato käynyt huippisleirissä, kun taisi olla peräti neljä syystä tai toisesta poissa, ja tämän lisäksi Satu on siirtynyt huippikseen toistaiseksi sairaslomalaisten tilalle. Käytiin siis oikeen porukalla näyttämässä haastajameininkiä, kokeneemmille kisakoneille. Eikä tarttenut yhtään hävetä, kyllä on taitavaa porukkaa molemmissa ryhmissä. Huipputehikseenhän on valittu koirakoita jotka jo ovat siellä arvokisatasolla, ja haastajiin sellaisia jotka ovat vasta kisauransa alkutaipaileella, koiriensa puolesta, ohjaajat ovat monet varsin kokeneita kettuja. Minäkin pääsin siis mukaan ja nappasin samalla Heinin blogivuoronkin mennessäni, hölösuu kun olen.

Janne lähetti meille radan päivällä, ja se oli samainen jonka osa porukasta oli nähnyt jo viikonlopun Janakkalan kisoissa. Kisamainen ilta siis luvassa. Rata oli varsin virtaava ja looginen, tykkäsin kovasti. Ainoastaan kepit oli todella vaikeasti sijoitettu. Keinulta piti joko lähettää ja tehdä päällejuoksu kepeillä koiran tullessa vastaan, tai sitten ehtiä pakkovalssille keppien päähän ja koiran suorittaa itse ne loppuun. koska ennen puomia olevaan takakiertoon pitäisi ehtiä. Tosin jos koira osaa takaakierron hyvin, ei ollut mitään hätää, ja kun rengas tarjoili suoraan takaakiertoon oli homma oikeastaan siltä osin helppo. Jayn kanssa piti kyllä noita keppejä nyt oikein vääntää, yllättäen olivat vaikeat. Olisi halunnut kääntyä radan puolelle vaikka itse olin siellä keppien ja seinän välissä. millään ei olisi myöskään maltettu mennä loppuun jos jäin muurille venttailemaan. Muiden suorituksista huomasin myös haasteiksi alun putken jälkeisen hypyn ohittelun (taisi meilläkin mennä paristi ohi) jos ei malttanut ohjata kunnolla, sekä lopussa samainen putki paluu suuntaan pituudelta, koska putkesta pituudelle tarjosi suoraa linjaa aalle, ja putkeen joutui ohjaamaan ja silti piti ehtiä niistolle. Tämä oli kyllä hyvä treeni. Tarvitaan nyt Jayn kanssa varsinkin puhtaita ratoja ja kisarutiinia. Kovasti taas kehuja sateli koutsilta koiran valmiudesta ja teknisestä osaamisesta. Nyt vain ne pikkupalikat kuntoon, niin homma on paketissa kohti isojen koirien kisoja.

Viikonloppuna nähtiin taas paljon hienoja tehiskoirakoita kisaradoilla. Satu ja Nena nousivat upeilla nollavoitoilla kakkosluokkaan, ja minä Jayn kanssa nappasin jälleen yhden nollavoiton lisää, yhtä vajaa niin kolmoset kutsuu meillä. Muiden tuloksia en ole bongaillut. mutta kisaamassa on oltu kyllä.

Parempaa liksaa vaati Neo Jannen haastajatreeneissä vkolla 45

Saatiin tuttuun tapaan rata ennen treenejä, mutta hallilta löytyikin kuvasta poikkeava rata. Tässä kuitenkin teille suoraan se toteutunut rata:

Janne oli tehnyt haastajille niin haastavan radan ettei kukaan tehnyt nollarataan. Hienoja suorituksia toki nähtiin silti. Olin etukäteen suunnitellut tekeväni aivan erilaisia ohjauskuviota pariin kohtaan, mutta uusi rata ja aivan livenä aivan eri kohtiin sijoitetut esteet vaihtoivat suunnitelmat. Hankala kohta oli jo tutustumisvaiheessa ihan alussa ajatus saada koira putken oikeaan päähän esteellä 4. Toinen kohta, jota pitkään mietin oli väli 10-12. Lopussa 20-21 oli melkein toisinto tuosta alun ongelmasta eli houkuttelevasta putken suusta.

Näistä tämä alku tosiaan oli hankalin. Neo sujahti niin sujuvan sukkelaan putken väärään päähän. Eli ratkaisuna lähdettiin aluksi purkamaan tilannetta tiukalla käännöksellä ja lelupalkalla kolmosesteeltä takaisin kakkosen suuntaan. Kovin sujavasti en tästä Neoa enää putkeen saanut, mutta kyllä vihdoin jatkamaankin päästiin. Hienosti haki kepit ja kesti takaaleikkauksen niille. A:n jälkeen sokkari ja sitten yllättäen käännökset kympillä olivat aivan huippuja. Eikä edes irronnut kympiltä ykköselle, joka näytti olevan aika ansa sekin. Hyvä oivallus Jannelta oli tehdä valssi esteelle 16 Neon suorittaessa okseria (15). Näin ollen olin tosi hyvissä asemissa jatkoa ajattelen ja kääntyi nätisti tuohon 16:n takaakiertoon, kun olin jo valmiina keinun puoleisen siivekkeen luona valmiina jatkamaan keinulle.

Sitten päästäänkin tuohon liksa-asiaan. Koska halusin palkata Neoa A:n kontakteista toisella kierroksella, annoin Jannelle yhden Nepparin lempileluista eli Cuz Ho-leen. Tämä agilityn SM-kisojen tuliainen oli kuitenkin edellisellä kerralla vähän hajonnut, joten se ei ollut varsinainen treenipalkka. Neo kuitenkin huomasi Cuzin ilmestymisen treeneihin ja eipä enää oikein se minulla olllut toinen lelu kiinnostanut. Parempi lelu - parempi palkka. Eipä siinä sitten auttanut kuin palkata Cuzilla.

Meillä kuluu leluja ihan hirmuiseen tahtiin. Tuntuu ettei mikään lelu kestä kovin pitkään, huonoimmillaan lelu on hajonnut heti ekasta palkkauksesta. Paljon erilaisia leluja ollaan kokeiltu ja tietenkin koirilla on myös omat suosikkinsa. Normaalit naru-/solmulelut ovat meillä molempien koirien suosikkeja. Niiden käyttöön olen päätynyt, kun ne olivat ainoat lelut, jotka tuntuivat Neon isällä Nunolla kestävän. Koska Nuno on hulluna naruleluihin, on ihastus niihin myös poikaan tarttunut. Narulelujen plussana on halpa hinta ja helppo saatavuus. Niihin on myös helppo kiinnittää esim. matonkudetta, jos haluaa tehdä sellainen viehemäisen lelun. Nämä vaan ovat aika isoja taskussa pidettäviksi ja Neo tuntui kiihtyvän näistä jo vähän liikaa, joten päätin jossain vaiheessa kokeilla jotain muutakin. Tietenkin juuri, kun olin ostanut pojille kunnolla varaston täydennystä... ;)

Se toinen tehistreeneissä käytössä ollut lelu oli n. 20 cm pitkä, kuminen "pötkö", joka myös vinkuu. Se oli käytössä toista kertaa ja yksinään oli aivan ok palkka. Vinkuominaisuus ei ole Neolle tärkeä, mutta pehmeästä ja hetuloista se tykkää. Tuon Cuzin suosio perustuukin luultavimmin tuohon pehmeään sisukseen. Itselleni tärkeitä kriteereitä leluille on sopiva koko, heitettävyys ja kestävyys. Kesällä hiekkakentät tuovat omat haasteensa eli silloin lelujen pitää olla sellaiset ettei niihin hiekka kovin tartu. Kesällä meillä parhaimmat lelut olivatkin Kongin kumipallot (ei siis ne tennispallot) ja nännikumit. Nännikumit tosin haisevat suoraan lehmätuoreina aika ällöiltä ja ne mustat ovat vähän liian isojakin. Neo kyllä tykkää niistä älyttömästi ja kesällä Ojangossa nähtiin ehkä maailman onnellisin koira, kun kerran saatiin täydennystä:

No koska hallissa on mahdollisuus käyttää siistejä sisäleluja ja tuota rikkinäistä lelua en oikein uskalla enää käyttää, jos siitä vaikka paloja irtoaisi, niin eihän se auta kuin aloittaa uuden superlelun metsästys. Itse punotut lelut ovat olleet myös Neosta kivoja, ne mahtuvat taskuun hyvin, niillä on helppo palkata taisteluleikkien, mutta niiden heitto-ominaisuuksiin en ole tyytyväinen. Niinpä ennen kuin ostan niitä pirullisia cuzeja ja punon niille vähän häntää, aloitetaan testailut näistä valmisleluista:

Ensivaikutelman perusteella voiton vievät nuo kolme lelua, joissa on tuollaista samaa kuin noissa solmunaruleluissa.

Mikä on sinun koirasi paras palkka?

28.10.2014 Karstusen Jannen treenit huippikselle

Jo rataa ennalta  (lue: töissä työajalla) tutkaillessani sain päänsärkyä estevälistä 3-4. Ja kyllä, se oli yhtä haastava kohta kuin miltä se paperilla näyttikin :D.

Esteelle kaksi eli okserille tein harjoituksen vuoksi vastakäännöksen. Todellisuudessa peruskäännös olisi paljon parempi valinta, linja jatkoa ajatellen tulee helpommaksi. Mutta sitten... Ekalla yrittämällä tein kolmoselle ihan peruskäännöksen ja tadaa, homma onnistui ! Mutta toista kertaa se ei sitten enää toiminutkaan vaan Säde näppärästi loikkasi siinä sivussa ykkösen yli. Eli eikun työstämään...Seraava yritys oli käydä tavallaan kolmosen takana merkkaamassa ja sitten vain lähteä vetämään koiraa neloselle koira oikeassa kädessä. Sädehän hyppi edelleen ykköstä tai säntäsi sitten nelosen väärälle puolelle. Yrityksen ja erehdyksen kautta oikea suoritus lopulta löytyi.  Kolmas idea oli tehdä jaakotus kolmoselle ja tällöin nelonen tavallaan takaakiertona ja niistona ja tämähän toimi :). Lopulta kokeiltiin nelosta vielä ilman niistoa päällejuoksuna tavallaan kuvan ylemmän siivekkeen ympäri - ei huono!

Toinen minulle haastava kohta oli esteeltä 15 siirtyminen A:lle. Jäin siis esteen 15 "yläpuolelle" ja tein saksalaisen. Kyllähän se onnistui, mutta jostain syystä jäin aina siihen sitten sipsuttelemaan enkä osannut liikkua reippaasti pois tieltä :D. Sitähän sitten treenattiin kunnes Jannellekin kelpasi ;).

Kiva treeni ja jälleen paljon uusia ideoita ja oppeja, kiitos :)!

haastajat viikolla 43

Tulihan sitten munkin vuoro kirjoitella :)

Aloitellaan hehkutuksella, Jay kävi hakemassa ekan nollan kakkosista viikonloppuna Hyvinkäältä. Aikamoisilla liukasteluilla tosin mentiin, kun tuo halli on EDELLEEN todella liukas alustaltaan. Eipä tartte hetkeen taas mennä, pari vuotta melkeen edelliskerrasta eikä mitään muutosta.

Jannea oli jäänyt vaivamaan edelliskerran treeni, joten samalla radalla jatkettiin nyt, tosin alkuun otettiin samaan pohjaan vähän irtoamis + peruskäännös + takaaleikkaus treeniä. Aivan mahtavaa perustreeniä. Jayn kanssa peruskäännöshommassa ei ollut mitään joten saatiin lisähaastetta ja piti tehdä sama takaaleikkauksella eli kiihdytys neljä suoraa, ja takaaleikkauksella kääntö toiselle suoralle (takana putkiansa). ratapohja tuolla aiemmassa blogissa. Takaaleikkauksissa vähän meinaa valua. ajoitusta vähän hinkattiin. Keskusteltiin myös rimoista, kun selkeästi rytmin muutoksissa ei malta vielä olla huolellinen. Janne tuumas että selkeitä koiran mokia, siinä mielessä että ei ollut mitään ohjausta juuri sillä hetkellä ja olisi pitänyt malttaa hypätä siististi. uusinnalla ei enää tiputtele.

ratapätkään sitten. takaakierroissa ei ollut mitään, meni todella hienosti ja Jannen kommentti olikin illan parasta antia. "teillähän kulkee kuin oisitte kisannut jo vuosia yhdessä, ihan mahtavaa yhteistyötä. Luotan koiraan ja uskallan jättää suorittamaan saksalaisessa ja pakkovalsseissa aivan huikeesti." ja tietty perinteiset "mutta yritäppä vielä aiemmin ja tarkemmin" ;)

Kepeille menokulma oli hiukan eri kuin viimeksi hyppy ennen keppejä oli selkeästi syvemmällä, ja kulman olisi pitänyt olla itsesasiassa helpompi, mutta eipä malttanut jay taipua vaan kiersi ekan kepin takaa. Tämä jäi vaivaamaan kun aikakin loppui ja jäähkälenkillä kävelin ulkokentälle ja tein muovikepeillä saman kulman ja ei mitään ongelmaa, eli onko se ongelma että ei osaa vielä hallissa tummilla puukepeillä tehdä vai mikä. vai onko ongelmaa. Jannen pohdinta oli, että kun vauhti on kasvanut niin taito ei ole vielä tullut perässä, että pientä treeniä vaan tuohon niin hyvä tulee. ja sitä sitten tehdään. Mukava koutsi on kyllä ollut tänä syksynä.

Onpa kiva olla tehiksessä ja saada nauttia huippukivasta seurasta ja -koulutuksesta. hyvä HSKH!

Osaatko juosta?

Viikonloppuna opiskeltiin Samuli Peuran juoksukoulussa niin ahkerasti, että nyt tekee kävelykin tiukkaa.

Kun muu kansa odottaa lauantai iltaisin Putouksen alkua saunanlauteilla virkistävä palautejuoma kourassa, niin tehisohjaajat hikoilevat loikka-, kyykky- ja spurttiharjoitustensa parissa Koirakoulu Kompassin jumppasalissa.

Kyseessä on tehiskoulutukseen liittyvä juoksuharjoittelutreeni agilityohjaajille. Harjoittelu on lajinomaista ja sillä pyritään kehittämään räjähtävää nopeutta ja nopeuskestävyyttä, lisäämään maitohaponsietokykyä, hapenottokykyä ja kiihtyvyyttä. Harjoitukset pyrkivät parantamaan myös kehon koordinaatiota, tasapainoa ja reaktiokykyä.

Käytännössä tämä tarkoitti napakkaa lämmittelyä, tiukahkoa patteriharjoitusta eri harjoituspisteillä loikkien ja kyykäten sekä erilaisia juoksu- ja hyppyharjoituksia. Pareittain tehtiin vetoharjoitus, jossa juoksija juoksee liina lanteiden ympärillä kiskoen perässään parhaansa jarruttelevaa pariaan. Väliin kyykkyhyppyjä ja loikkia yhdellä jalalla ristiin rastiin salia. Ja viimeiseksi reaktio- ja spurttiharjoitus, jossa makasimme lattialla eri tavoin ja lähtömerkistä piti ponnistaa mahdollisimman nopeasti ylös ja spurtata salin läpi. Loppuvenyttelyissä meitä istuikin joukko puuskuttavia ja punottavia, mutta ilmeisen tyytyväisiä agilityohjaajia. Samulin ehdotus kevyestä palauttavasta lenkistä aikaansai epäuskoista silmienpyörittelyä ja mutinaa loppuillan lenkkeilystä sohvan ja jääkaapin välillä.

PT Samuli Peura näyttää meille loikan mallia.

Ja ryhmä loikkii perässä.

Tehisohjaajia kaikkensa antaneina, ja tyytyväinen Samuli.

Tätä täytyy saada lisää. Jahka tästä verryn ;)

Nokan osoittamaan suuntaan

Torstaina treeneihin lähtö viivästyi  hieman ja 1. lähdin pelkissä juoksutrikoissa ilman päällihousuja 2. lähdin myöhässä. Eli liian vähillä vaatteilla ja en ehtinyt lämmitellä niin paljon kuin normaalisti. Treenasimme Miinan kanssa oman ryhmämme ensimmäisenä ja onnistuin treenin aikana venäyttämään sisäreiteni. Perjantain kimppatreeniryhmässä jalka alkoi oireilla oman treenivuoron päätteeksi niin että ei tehnyt mieli enää liikkua. Lauantai ja sunnuntai olikin melkoista köpöttelyä, maanantaina jo helpotti. Eli muistakaan ne kunnon lämmittelyt! Itselle ainakin syksy on usein riskiaikaa venähdyksille ja revähdyksille.

No mutta sitten tiistain treenistä. Olin Jannelle ilmoittanut, että olen hieman toipilas. En millään halunnut jättää treenejä väliin, koska liikkuminen kuitenkin sujui kohtuudella. Rataprofiili oli virtaava ja irtoavan koiran kanssa saattoi monessa kohtaa seistä ympyrän  keskellä ja vaan lähettää koiraa seuraavalle esteelle. Koiralle aika reilu treeni, lähes joka kohdassa oikea este on nenän eteen tuleva :)

Ratasuunnittelu Janne Karstunen

 Vaikka Janne aina treeniiin tekeekin kokonaisen radan niin itse pyrin radasta valitsemaan meille tärkeät kohdat joihin haluan käyttää aikaa. Ja tänään erityisesti halusin varoa revittelemästä liikaa etten pahenna reiden vammaa.

Tänään erityishuomiota saaneet estevälit olivat 5-6-7 ja 8-9 (irtoaminen, rytmitys), 10 (estesuorituksen vahvistaminen), 13-14-15 (ohjaustekniikka saksalainen) sekä 16-17 (estesuorituksen vahvistaminen).

Kun lähetin Miinan putkeen nro 5 niin ajoituksen piti olla kunnossa, että pystyin leijeröimään esteen 8 ja sain Miinan suorittamaan hypyn 6. Hypyn suuntaan menevä lähettäväaskel piti astua juuri oikealla hetkellä, että irtoaminen oli mahdollista. Oli yllättävät vaikea arvioida minkä aikaa koiralla menee putken suorittamiseen. Jos olin myöhässä Miina hyppäsi minua kohti hypyn 8 väärästä suunnasta. Tässä kohtaa ei olisi ollut mikään pakko leijeröidä (kisoissa en olisi näin tehnyt), mutta tässä sai hyvää treeniä taas.

Seuraava kohta liittyy myös irtoamiseen. Itse lähdin tätä kohtaa tekemään niin että olin aika lähellä hyppyä nro 8, mutta Jannen ohjeistuksen mukaan menin ottamaan Miinaa matkaan jo lähempää putken ulostuloa. Tällöin sain itselleni enemmän liikettä (tilaa rytmittää), joka taas vahvisti koiran liikettä kohti putkea ja koiran linja suoreni. Pieniltä tuntuvia asioita, mutta radanluvun kannalta merkittäviä.

Keinulla Miinalla on pysäytys ja "mene" vapauttaa. Viime kisoissa Miina teki lentokeinun (puukeinulla). Lähdin tekemään ihan samaa ohajausta (valssia) keinun päätyyn kuin viime kisoissa. Halusin nähdä, että onko meillä joku ongelma. Miina kyllä odotti keinun kolahduksen, mutta lähti omia aikojaan eli jonkin sortin ongelma tässä on. Täytyy taas tämäkin laittaa treenattavien listalle.

Seuraavaksi lähdettiinkin saksalaisen kimppuun. Mulla on henkilökohtaisena ongelmana mennä takaakiertoja lähettämään liian lähelle siivekettä, josta aiheutuu se, että saksalaisen tekemisestä tulee lähes mahdotonta. Ei vaan kerkiä enää! Kiinnitettävä huomiota siihen, että en ajaudu liian lähelle siivekettä, koiran esteen yli vetävä käsi (tässä oikea) riittävän voimakkaana ja jalat koko ajan menosuuntaan. Janne sanoin minun vääntävän jaloilla puolivalssintyylistä. Ihmekkös jos ei kerkiä?!? Sain tehtyä itseluottamusta nostattavia hyviä onnistuneita suorituksia. Enköhän saa tämänkin ohjauksen tänä vuonna toimimaan :)

Sitten nämä iänikuisen keppien sisäänmenot. Nyt testattiin lähetystä. Kolmesta metristä saan Miinan irtoomaan kepeille. Neljästä alkaa ongelmat; ei irtoa, menee putkeen tai räksyttää ja menee kakkosväliin :) Tätä kakkosväliin hakeutumista olen jeesannut sillä että olen lähettänyt Miinaa ikäänkuin olemattomalle kepille keppien alkuun. Tällaisessa rataprofiilissa se ei onnistukaan, koska sillä lähetyksellä onnistuisi koiran lähettämään putkeen. Kotiläksynä siis avokulmapuolelta kepeille lähetykset (irtominen) ja keppien sisäänmenon vahvistaminen.

Tässä vaiheessa kautta, perusharjoittelukauden aikana, on tavoitteena osaamistason nostaminen. Tässä treenissä nousi esille oikeastaan kaikki meidän heikot kohdat, joissa todellakin osaamistason nosto on tarpeen. Tässä vaiheessa kautta haluan paneutua tiettyihin juttuihin kunnolla, vaikka se tarkoittaisikin sitä ettei ehditä koko rataa treenata läpi, niin kävi tänään. "Less is more" :)


Mukavaa syksyä toivottelee Miina ja Ihaa :)

7.10.2014 Janne Karstusen haastajatehistreenit

Aiheena takaakierto (valkoiset numerot) ja valssi (mustat numerot)

Aloitimme valssitreenistä. Meillä on ollut haasteita näinkin yksinkertaisessa ohjauksessa, kun Nana ei näytä tykkäävan ohjauskuvioista, joissa pysähdyn (vaikkei ehkä kuuluisi) tai käännän selän menosuuntaan, kuten tässä valssitreenissä, jossa koira haluttiin saada kääntymään mahdollisimman nopeasti hypyn jälkeen, joten hypyllä piti olla jo valmiina kertomassa, että tulee tiukka käännös. Ja miten voikin tuo ohjaus olla niin hankala myös ohjaajalle? Ymmärrän hyvin, miten ohjaus teoriassa tehdään, mutta vauhdissa liikkeeni on niin tahmeaa, että en yhtään ihmettele kun koira alkaa komentamaan! Tätä ohjausta ollaan siis treenattu myös omatoimisesti ja kyllä se sieltä pikkuhiljaa alkaa irtoamaan.

Takaakiertoa treenattiin erilaisilla ohjauksilla. Aloitettiin pakkovalssilla kakkoshypyllä, kolmoshypylle taisin yrittää saksalaista ja neloselle pyöritystä. Ei se ihan putkeen mennyt aluksi. Janne halusi nähdä, miten onnistuu pakkovalssi jokaiselle näille hypyille. Tätä ei olla kauheasti harjoiteltu, joten olin koko ajan askeleen tai pari myöhässä ja Nana säntäsi hypyn etupuolelta. Tämäkin siis treenauslistalle.

Lopuksi kokeiltiin vielä nämä neljä ensimmäistä hyppyä pyörittämällä ja se tuntui sekä ohjaajalle että koiralle hieman luonnollisemmalta ohjaukselta kuin nuo myöhässä olevat pakkovalssit. Jannekin oli sitä mieltä, että meidän kannattaisi tällaisella radanpätkällä käyttää pyöritystä, ainakin ennen kuin pakkovalssi alkaa olemaan paremmin hanskassa.

Tämän pidemmälle emme radalla päässeet ja parempi niin, sillä tässäkin tuli niin paljon opittavaa, että menee muutamat treenit näiden treenaamiseen!

Terkuin Jonna&Nana

Huipputehis 30.9.

23.9.2014 Janne Karstusen haastajatehistreenit

Tiistaina oli vuorossa minun ja Valon toiset tehistreenit. Meinasin ensin jättää treenit väliin, koska reiteni on revähtänyt aika ikävästi eikä juokseminen onnistu ollenkaan. Kun näin ratapiirustuksen, päätin kuitenkin että voimme mennä tekemään vaikka pikku tekniikkapätkää ilman juoksemista. Janne siis vähän sovelsi harjoituksia meidän kohdallamme.

Serpentiinin (mustat pallot 1-5) ohjasin paikaltani niin että jätin Valon alkuun, menin vitoselle ottamaan vastaan ja ohjailin sieltä. Hyvin Valo tästä suoriutui ja tuli kivasti välistävetoonkin. Kokeiltiin samaa välistävedoilla muutamalla hypyllä, ja ensin nekin menivät oikein hyvin, mutta parilla seuraavalla toistolla Valo rupesi tekemään serpentiiniä. Tarkkaa on ajoitus Valon kanssa, eikä se vielä aina ihan onnistukaan. :)

Janne halusi tarkastella myös vähän Valon irtoamista, joten tehtiin takaakiertoharjoituksia paikaltaan lähettäen, sekä sarjassa ympäröiville hypyille lähettämistä. Hyvinhän Valo hypyt haki ja irtosi, vaikka vähän turhan paljon kaarratti ensimmäisellä hypyllä. Tässä tuli myös hyvin ilmi Valon herkkä kropan luku. Nyt kun oma liike ei ollut selventämässä, pitkillä lähetyksillä haki pari kertaa takaisin tullessaan hypyn matkan varrelta tai selän takaa kun hartiat osoittivat vähän väärään suuntaan, tai kun käsi huitaisi taakse. Taisinpa olla hieman myöhässäkin näyttämässä. Taas hyvä muistutus siitä, että rintama on syytä pitää edettävälle esteelle päin. Tämän kun muisti, hyvin Valo haki oikeat hypyt.

Lisäksi tehtiin piirustuksen alempaa ratapätkää. Olikin kiva rata, kun sen sai ohjattua ilman juoksemista. :) Lähetin etäämpää kakkosen takaakiertoon ulkokautta ja samoin kauempaa sivulta kolmoselle, näin ehdin hyvin hölkkäillä A:lle Valon suorittaessa hyppyä. Toisin kuin piirroksessa, kutonen oli putken vasen pää eli meille usein haastava kohta. Jätin Valon A:lle hetkeksi ja tein pituudelle vastakäännöksen, muita vaihtoehtoja en nyt viitsinyt tällä jalalla edes kokeilla. Toimi joka kerta Valolle loistavasti. Putkiin lähetyksissä ei yleensäkään ole Valon kanssa ongelmaa, joten hyvin ehdin könytä kepeille pakkovalssiin. Pienestä alkukömpelyydetä huolimatta Valo handlasi sisäänmenot ihan hyvin. 

Kellotettiin vielä loppuun 1-4 niin, että niistin kakkoselle ja myös kolmonen sisäkautta. Ohjaukset olivat nyt juoksematta niistovaihtoehdossa tietty löysempiä kuin yleensä, mutta vastapainoksi verrokkivaihtoehdossa (2 ulkokautta) Valo pääsi vähän kaarrattamaan kolmosella. Silti ero oli huima: 0,9 sekuntia pidemmän reitin eduksi. Siis lähes sekunti eroa kolmella esteellä. Eipä ole epäselvää, miksi näitä pitäisi kellottaa ja oikeasti miettiä ja oppia ne omalle koiralle sopivimmat vaihtoehdot. Tähän mennessä Valolle on lähes aina ollut nopeinta kun se pääsee pitämään vauhdin yllä suoremmilla linjoilla.

Oikein kivaa oli, ja oli hyvä tehdä taas välillä vähän erilaista treeniä ja tekniikkatsekkiä!

T. Katri & Valo

Väsynyt treenailija :)

Jannen huippistreenit 16.9. -hieman viiveellä..

Syksyn kiireet ovat vieneet siihen malliin, että blogi-postauskin laahaa kuukauden myöhässä, ansioituneesta muistuttelusta huolimatta. Mutta treenin opit eivät suinkaan ole unohtuneet, päinvastoin! On jopa harjoiteltu kotiläksyjä! :)

Janne oli suunnitellut meille hyvän perustreenin, jossa samaa kuviota tehtiin eri ohjausvaihtoehdoilla: valsseilla, leikkauksilla, sokkareilla.. (yläosan treeni)

Ja olipas se yllättävän vaikeaa! Meillä nyt on Vissan kanssa ollut pakka muutenkin hieman levällään, kun kulunut vuosi on agilityssä ollut kovin katkonainen, mutta olen kuvitellut Vissalla olevan hyvä perusosaaminen. No jaa.. on tainnut tulla lipsuttua perusteiden kertauksessa.

Kokeiltiin siis ensimmäistä versiota sokkareilla, ja minä olin auttamattoman myöhässä siten, että kaarrokset valuivat pitkiksi ja toisaalta ihan turhaan itse seilasin kuviossa laidasta laitaan. Korjattiin sitten aika paljon minun omaa liikkumislinjaa: suoraan eteenpäin esteiden keskellä ja se paransi kyllä melko paljon koirankin tekemistä, mutta ei riittävästi. Siispä sokkareita kotiläksyksi. Kuten myös sivuttaisirtoamista alussa. Ja tämä treeni olikin kyllä siitä kiva, että se on helppo tehdä omatoimitreeninäkin, kun kyllä tajusi itsekseenkin toimiko vai ei :D Valsseillakaan minusta Vissa ei kääntynyt kaikissa kohdissa niin hyvin kuin olisi voinut, valssi-leikkaussekoitus toimi tällä kertaa parhaiten.

Me hinkkasimme siis yläosan kuvioita koko treeniaikamme eikä alaosan rataa ollenkaan, vaikka kävin toki siihenkin tutustumassa. Mutta todellakin tuollaiset perustreenit tekivät niin hyvää, ja vielä kun Janne videoi suorituksen ja katsottiin niitä videolta yhdessä, niin oli todella valaisevaa. Lisää tällaista!

9.9.2014 Janne Karstusen haastajatehistreenit

Treenien teemana oli kontaktien sekä serpentiini-, taaksetyöntö- ja välistäveto-ohjausten tilanteen tarkistaminen. Harjoituskerran ratakuvio (kuvan alareunan rata, valitettavasti kuvasta puuttuu numerot) koostui pääasiasssa kontaktiesteistä. Kävimme läpi kontaktiesteet Nenan kanssa juoksukontakteillä ja suorat osuudet menivät mukavan vauhdikkaasti ja osumat olivat selkeitä. Kokeilimme myös kontaktien jälkeiset tiukat käännökset osana rataa ja joudumme niitä vielä hieman hiomaan, ne eivät ole ihan niin selkeät ja nopeat kun voisi toivoa.

Ohjaustekniikkaharjoituksessa (kuvan yläreunan kaksi esteriviä) tehtiin yksi rivi edestakaisin pelkkää serpentiiniä, sitten taaksetyöntöä ja lopuksi välistävetoa. Harjoitus oli hyvä muistutus, että näitä täytyy harjoitella tasaisin väliajoin. Edellisestä kerrasta on meillä aikaa ja se näkyikin. Itse pidän tässä harjoituksessa tärkeänä, että esteen suoritusvihjeet poikkeavat koiralle selkeästi toisistaan riippuen siitä mikä "temppu" on kyseessä; onko kyseessä taaksetyöntö, välistäveto vai serpetiini. Mielenkiintoista oli seurata miten ohjausvihjeet poikkesivat eri ohjaajilla toisistaan. Esim. toinen ohjaaja näyttää vastaista kättä serpentiinissä, toinen käyttää vain koiranpuoleista kättä, toinen käyttää apuna ohjaajan liikettä ja rytmitystä jne. Serpentiinissä nähtiin myös hieno takaaohjausversio. Välistävedon osalta nykytrendinä taitaa olla, ettei käännytä kohti koiraa puolivalssiin, vaan pidetään varpaat eteenpäin, jotta ohjaaja pääsisi etenemään mahdollisimman vauhdikkaasti eteenpäin.

Taaksetyöntökuviossa sain Jannelta kommenttia, että pelkän sanallisen vihjeen ja käsimerkin lisäksi voisin kayttää liikettäni avuksi. Kun koira hyppää edellistä estettä, suunnataan liike loivasti kohti taaksetyöntöä ja koiran lähtiessä kiertämään estettä, siirrytään antamaan koiralle laskeutumiseen tilaa. Lopputuloksena on loivasti mutkitteleva reitti. Treeneissä en saanut heti langasta kiinni, mutta seuraavan kerran harjoitellessani liikkeen lisääminen toimi hyvin ja selkeyttää varmasti tilannetta koiran näkökulmasta.

T.Satu & Nena