Parempaa liksaa vaati Neo Jannen haastajatreeneissä vkolla 45

Saatiin tuttuun tapaan rata ennen treenejä, mutta hallilta löytyikin kuvasta poikkeava rata. Tässä kuitenkin teille suoraan se toteutunut rata:

Janne oli tehnyt haastajille niin haastavan radan ettei kukaan tehnyt nollarataan. Hienoja suorituksia toki nähtiin silti. Olin etukäteen suunnitellut tekeväni aivan erilaisia ohjauskuviota pariin kohtaan, mutta uusi rata ja aivan livenä aivan eri kohtiin sijoitetut esteet vaihtoivat suunnitelmat. Hankala kohta oli jo tutustumisvaiheessa ihan alussa ajatus saada koira putken oikeaan päähän esteellä 4. Toinen kohta, jota pitkään mietin oli väli 10-12. Lopussa 20-21 oli melkein toisinto tuosta alun ongelmasta eli houkuttelevasta putken suusta.

Näistä tämä alku tosiaan oli hankalin. Neo sujahti niin sujuvan sukkelaan putken väärään päähän. Eli ratkaisuna lähdettiin aluksi purkamaan tilannetta tiukalla käännöksellä ja lelupalkalla kolmosesteeltä takaisin kakkosen suuntaan. Kovin sujavasti en tästä Neoa enää putkeen saanut, mutta kyllä vihdoin jatkamaankin päästiin. Hienosti haki kepit ja kesti takaaleikkauksen niille. A:n jälkeen sokkari ja sitten yllättäen käännökset kympillä olivat aivan huippuja. Eikä edes irronnut kympiltä ykköselle, joka näytti olevan aika ansa sekin. Hyvä oivallus Jannelta oli tehdä valssi esteelle 16 Neon suorittaessa okseria (15). Näin ollen olin tosi hyvissä asemissa jatkoa ajattelen ja kääntyi nätisti tuohon 16:n takaakiertoon, kun olin jo valmiina keinun puoleisen siivekkeen luona valmiina jatkamaan keinulle.

Sitten päästäänkin tuohon liksa-asiaan. Koska halusin palkata Neoa A:n kontakteista toisella kierroksella, annoin Jannelle yhden Nepparin lempileluista eli Cuz Ho-leen. Tämä agilityn SM-kisojen tuliainen oli kuitenkin edellisellä kerralla vähän hajonnut, joten se ei ollut varsinainen treenipalkka. Neo kuitenkin huomasi Cuzin ilmestymisen treeneihin ja eipä enää oikein se minulla olllut toinen lelu kiinnostanut. Parempi lelu - parempi palkka. Eipä siinä sitten auttanut kuin palkata Cuzilla.

Meillä kuluu leluja ihan hirmuiseen tahtiin. Tuntuu ettei mikään lelu kestä kovin pitkään, huonoimmillaan lelu on hajonnut heti ekasta palkkauksesta. Paljon erilaisia leluja ollaan kokeiltu ja tietenkin koirilla on myös omat suosikkinsa. Normaalit naru-/solmulelut ovat meillä molempien koirien suosikkeja. Niiden käyttöön olen päätynyt, kun ne olivat ainoat lelut, jotka tuntuivat Neon isällä Nunolla kestävän. Koska Nuno on hulluna naruleluihin, on ihastus niihin myös poikaan tarttunut. Narulelujen plussana on halpa hinta ja helppo saatavuus. Niihin on myös helppo kiinnittää esim. matonkudetta, jos haluaa tehdä sellainen viehemäisen lelun. Nämä vaan ovat aika isoja taskussa pidettäviksi ja Neo tuntui kiihtyvän näistä jo vähän liikaa, joten päätin jossain vaiheessa kokeilla jotain muutakin. Tietenkin juuri, kun olin ostanut pojille kunnolla varaston täydennystä... ;)

Se toinen tehistreeneissä käytössä ollut lelu oli n. 20 cm pitkä, kuminen "pötkö", joka myös vinkuu. Se oli käytössä toista kertaa ja yksinään oli aivan ok palkka. Vinkuominaisuus ei ole Neolle tärkeä, mutta pehmeästä ja hetuloista se tykkää. Tuon Cuzin suosio perustuukin luultavimmin tuohon pehmeään sisukseen. Itselleni tärkeitä kriteereitä leluille on sopiva koko, heitettävyys ja kestävyys. Kesällä hiekkakentät tuovat omat haasteensa eli silloin lelujen pitää olla sellaiset ettei niihin hiekka kovin tartu. Kesällä meillä parhaimmat lelut olivatkin Kongin kumipallot (ei siis ne tennispallot) ja nännikumit. Nännikumit tosin haisevat suoraan lehmätuoreina aika ällöiltä ja ne mustat ovat vähän liian isojakin. Neo kyllä tykkää niistä älyttömästi ja kesällä Ojangossa nähtiin ehkä maailman onnellisin koira, kun kerran saatiin täydennystä:

No koska hallissa on mahdollisuus käyttää siistejä sisäleluja ja tuota rikkinäistä lelua en oikein uskalla enää käyttää, jos siitä vaikka paloja irtoaisi, niin eihän se auta kuin aloittaa uuden superlelun metsästys. Itse punotut lelut ovat olleet myös Neosta kivoja, ne mahtuvat taskuun hyvin, niillä on helppo palkata taisteluleikkien, mutta niiden heitto-ominaisuuksiin en ole tyytyväinen. Niinpä ennen kuin ostan niitä pirullisia cuzeja ja punon niille vähän häntää, aloitetaan testailut näistä valmisleluista:

Ensivaikutelman perusteella voiton vievät nuo kolme lelua, joissa on tuollaista samaa kuin noissa solmunaruleluissa.

Mikä on sinun koirasi paras palkka?

28.10.2014 Karstusen Jannen treenit huippikselle

Jo rataa ennalta  (lue: töissä työajalla) tutkaillessani sain päänsärkyä estevälistä 3-4. Ja kyllä, se oli yhtä haastava kohta kuin miltä se paperilla näyttikin :D.

Esteelle kaksi eli okserille tein harjoituksen vuoksi vastakäännöksen. Todellisuudessa peruskäännös olisi paljon parempi valinta, linja jatkoa ajatellen tulee helpommaksi. Mutta sitten... Ekalla yrittämällä tein kolmoselle ihan peruskäännöksen ja tadaa, homma onnistui ! Mutta toista kertaa se ei sitten enää toiminutkaan vaan Säde näppärästi loikkasi siinä sivussa ykkösen yli. Eli eikun työstämään...Seraava yritys oli käydä tavallaan kolmosen takana merkkaamassa ja sitten vain lähteä vetämään koiraa neloselle koira oikeassa kädessä. Sädehän hyppi edelleen ykköstä tai säntäsi sitten nelosen väärälle puolelle. Yrityksen ja erehdyksen kautta oikea suoritus lopulta löytyi.  Kolmas idea oli tehdä jaakotus kolmoselle ja tällöin nelonen tavallaan takaakiertona ja niistona ja tämähän toimi :). Lopulta kokeiltiin nelosta vielä ilman niistoa päällejuoksuna tavallaan kuvan ylemmän siivekkeen ympäri - ei huono!

Toinen minulle haastava kohta oli esteeltä 15 siirtyminen A:lle. Jäin siis esteen 15 "yläpuolelle" ja tein saksalaisen. Kyllähän se onnistui, mutta jostain syystä jäin aina siihen sitten sipsuttelemaan enkä osannut liikkua reippaasti pois tieltä :D. Sitähän sitten treenattiin kunnes Jannellekin kelpasi ;).

Kiva treeni ja jälleen paljon uusia ideoita ja oppeja, kiitos :)!

haastajat viikolla 43

Tulihan sitten munkin vuoro kirjoitella :)

Aloitellaan hehkutuksella, Jay kävi hakemassa ekan nollan kakkosista viikonloppuna Hyvinkäältä. Aikamoisilla liukasteluilla tosin mentiin, kun tuo halli on EDELLEEN todella liukas alustaltaan. Eipä tartte hetkeen taas mennä, pari vuotta melkeen edelliskerrasta eikä mitään muutosta.

Jannea oli jäänyt vaivamaan edelliskerran treeni, joten samalla radalla jatkettiin nyt, tosin alkuun otettiin samaan pohjaan vähän irtoamis + peruskäännös + takaaleikkaus treeniä. Aivan mahtavaa perustreeniä. Jayn kanssa peruskäännöshommassa ei ollut mitään joten saatiin lisähaastetta ja piti tehdä sama takaaleikkauksella eli kiihdytys neljä suoraa, ja takaaleikkauksella kääntö toiselle suoralle (takana putkiansa). ratapohja tuolla aiemmassa blogissa. Takaaleikkauksissa vähän meinaa valua. ajoitusta vähän hinkattiin. Keskusteltiin myös rimoista, kun selkeästi rytmin muutoksissa ei malta vielä olla huolellinen. Janne tuumas että selkeitä koiran mokia, siinä mielessä että ei ollut mitään ohjausta juuri sillä hetkellä ja olisi pitänyt malttaa hypätä siististi. uusinnalla ei enää tiputtele.

ratapätkään sitten. takaakierroissa ei ollut mitään, meni todella hienosti ja Jannen kommentti olikin illan parasta antia. "teillähän kulkee kuin oisitte kisannut jo vuosia yhdessä, ihan mahtavaa yhteistyötä. Luotan koiraan ja uskallan jättää suorittamaan saksalaisessa ja pakkovalsseissa aivan huikeesti." ja tietty perinteiset "mutta yritäppä vielä aiemmin ja tarkemmin" ;)

Kepeille menokulma oli hiukan eri kuin viimeksi hyppy ennen keppejä oli selkeästi syvemmällä, ja kulman olisi pitänyt olla itsesasiassa helpompi, mutta eipä malttanut jay taipua vaan kiersi ekan kepin takaa. Tämä jäi vaivaamaan kun aikakin loppui ja jäähkälenkillä kävelin ulkokentälle ja tein muovikepeillä saman kulman ja ei mitään ongelmaa, eli onko se ongelma että ei osaa vielä hallissa tummilla puukepeillä tehdä vai mikä. vai onko ongelmaa. Jannen pohdinta oli, että kun vauhti on kasvanut niin taito ei ole vielä tullut perässä, että pientä treeniä vaan tuohon niin hyvä tulee. ja sitä sitten tehdään. Mukava koutsi on kyllä ollut tänä syksynä.

Onpa kiva olla tehiksessä ja saada nauttia huippukivasta seurasta ja -koulutuksesta. hyvä HSKH!

Osaatko juosta?

Viikonloppuna opiskeltiin Samuli Peuran juoksukoulussa niin ahkerasti, että nyt tekee kävelykin tiukkaa.

Kun muu kansa odottaa lauantai iltaisin Putouksen alkua saunanlauteilla virkistävä palautejuoma kourassa, niin tehisohjaajat hikoilevat loikka-, kyykky- ja spurttiharjoitustensa parissa Koirakoulu Kompassin jumppasalissa.

Kyseessä on tehiskoulutukseen liittyvä juoksuharjoittelutreeni agilityohjaajille. Harjoittelu on lajinomaista ja sillä pyritään kehittämään räjähtävää nopeutta ja nopeuskestävyyttä, lisäämään maitohaponsietokykyä, hapenottokykyä ja kiihtyvyyttä. Harjoitukset pyrkivät parantamaan myös kehon koordinaatiota, tasapainoa ja reaktiokykyä.

Käytännössä tämä tarkoitti napakkaa lämmittelyä, tiukahkoa patteriharjoitusta eri harjoituspisteillä loikkien ja kyykäten sekä erilaisia juoksu- ja hyppyharjoituksia. Pareittain tehtiin vetoharjoitus, jossa juoksija juoksee liina lanteiden ympärillä kiskoen perässään parhaansa jarruttelevaa pariaan. Väliin kyykkyhyppyjä ja loikkia yhdellä jalalla ristiin rastiin salia. Ja viimeiseksi reaktio- ja spurttiharjoitus, jossa makasimme lattialla eri tavoin ja lähtömerkistä piti ponnistaa mahdollisimman nopeasti ylös ja spurtata salin läpi. Loppuvenyttelyissä meitä istuikin joukko puuskuttavia ja punottavia, mutta ilmeisen tyytyväisiä agilityohjaajia. Samulin ehdotus kevyestä palauttavasta lenkistä aikaansai epäuskoista silmienpyörittelyä ja mutinaa loppuillan lenkkeilystä sohvan ja jääkaapin välillä.

PT Samuli Peura näyttää meille loikan mallia.

Ja ryhmä loikkii perässä.

Tehisohjaajia kaikkensa antaneina, ja tyytyväinen Samuli.

Tätä täytyy saada lisää. Jahka tästä verryn ;)

Nokan osoittamaan suuntaan

Torstaina treeneihin lähtö viivästyi  hieman ja 1. lähdin pelkissä juoksutrikoissa ilman päällihousuja 2. lähdin myöhässä. Eli liian vähillä vaatteilla ja en ehtinyt lämmitellä niin paljon kuin normaalisti. Treenasimme Miinan kanssa oman ryhmämme ensimmäisenä ja onnistuin treenin aikana venäyttämään sisäreiteni. Perjantain kimppatreeniryhmässä jalka alkoi oireilla oman treenivuoron päätteeksi niin että ei tehnyt mieli enää liikkua. Lauantai ja sunnuntai olikin melkoista köpöttelyä, maanantaina jo helpotti. Eli muistakaan ne kunnon lämmittelyt! Itselle ainakin syksy on usein riskiaikaa venähdyksille ja revähdyksille.

No mutta sitten tiistain treenistä. Olin Jannelle ilmoittanut, että olen hieman toipilas. En millään halunnut jättää treenejä väliin, koska liikkuminen kuitenkin sujui kohtuudella. Rataprofiili oli virtaava ja irtoavan koiran kanssa saattoi monessa kohtaa seistä ympyrän  keskellä ja vaan lähettää koiraa seuraavalle esteelle. Koiralle aika reilu treeni, lähes joka kohdassa oikea este on nenän eteen tuleva :)

Ratasuunnittelu Janne Karstunen

 Vaikka Janne aina treeniiin tekeekin kokonaisen radan niin itse pyrin radasta valitsemaan meille tärkeät kohdat joihin haluan käyttää aikaa. Ja tänään erityisesti halusin varoa revittelemästä liikaa etten pahenna reiden vammaa.

Tänään erityishuomiota saaneet estevälit olivat 5-6-7 ja 8-9 (irtoaminen, rytmitys), 10 (estesuorituksen vahvistaminen), 13-14-15 (ohjaustekniikka saksalainen) sekä 16-17 (estesuorituksen vahvistaminen).

Kun lähetin Miinan putkeen nro 5 niin ajoituksen piti olla kunnossa, että pystyin leijeröimään esteen 8 ja sain Miinan suorittamaan hypyn 6. Hypyn suuntaan menevä lähettäväaskel piti astua juuri oikealla hetkellä, että irtoaminen oli mahdollista. Oli yllättävät vaikea arvioida minkä aikaa koiralla menee putken suorittamiseen. Jos olin myöhässä Miina hyppäsi minua kohti hypyn 8 väärästä suunnasta. Tässä kohtaa ei olisi ollut mikään pakko leijeröidä (kisoissa en olisi näin tehnyt), mutta tässä sai hyvää treeniä taas.

Seuraava kohta liittyy myös irtoamiseen. Itse lähdin tätä kohtaa tekemään niin että olin aika lähellä hyppyä nro 8, mutta Jannen ohjeistuksen mukaan menin ottamaan Miinaa matkaan jo lähempää putken ulostuloa. Tällöin sain itselleni enemmän liikettä (tilaa rytmittää), joka taas vahvisti koiran liikettä kohti putkea ja koiran linja suoreni. Pieniltä tuntuvia asioita, mutta radanluvun kannalta merkittäviä.

Keinulla Miinalla on pysäytys ja "mene" vapauttaa. Viime kisoissa Miina teki lentokeinun (puukeinulla). Lähdin tekemään ihan samaa ohajausta (valssia) keinun päätyyn kuin viime kisoissa. Halusin nähdä, että onko meillä joku ongelma. Miina kyllä odotti keinun kolahduksen, mutta lähti omia aikojaan eli jonkin sortin ongelma tässä on. Täytyy taas tämäkin laittaa treenattavien listalle.

Seuraavaksi lähdettiinkin saksalaisen kimppuun. Mulla on henkilökohtaisena ongelmana mennä takaakiertoja lähettämään liian lähelle siivekettä, josta aiheutuu se, että saksalaisen tekemisestä tulee lähes mahdotonta. Ei vaan kerkiä enää! Kiinnitettävä huomiota siihen, että en ajaudu liian lähelle siivekettä, koiran esteen yli vetävä käsi (tässä oikea) riittävän voimakkaana ja jalat koko ajan menosuuntaan. Janne sanoin minun vääntävän jaloilla puolivalssintyylistä. Ihmekkös jos ei kerkiä?!? Sain tehtyä itseluottamusta nostattavia hyviä onnistuneita suorituksia. Enköhän saa tämänkin ohjauksen tänä vuonna toimimaan :)

Sitten nämä iänikuisen keppien sisäänmenot. Nyt testattiin lähetystä. Kolmesta metristä saan Miinan irtoomaan kepeille. Neljästä alkaa ongelmat; ei irtoa, menee putkeen tai räksyttää ja menee kakkosväliin :) Tätä kakkosväliin hakeutumista olen jeesannut sillä että olen lähettänyt Miinaa ikäänkuin olemattomalle kepille keppien alkuun. Tällaisessa rataprofiilissa se ei onnistukaan, koska sillä lähetyksellä onnistuisi koiran lähettämään putkeen. Kotiläksynä siis avokulmapuolelta kepeille lähetykset (irtominen) ja keppien sisäänmenon vahvistaminen.

Tässä vaiheessa kautta, perusharjoittelukauden aikana, on tavoitteena osaamistason nostaminen. Tässä treenissä nousi esille oikeastaan kaikki meidän heikot kohdat, joissa todellakin osaamistason nosto on tarpeen. Tässä vaiheessa kautta haluan paneutua tiettyihin juttuihin kunnolla, vaikka se tarkoittaisikin sitä ettei ehditä koko rataa treenata läpi, niin kävi tänään. "Less is more" :)


Mukavaa syksyä toivottelee Miina ja Ihaa :)

7.10.2014 Janne Karstusen haastajatehistreenit

Aiheena takaakierto (valkoiset numerot) ja valssi (mustat numerot)

Aloitimme valssitreenistä. Meillä on ollut haasteita näinkin yksinkertaisessa ohjauksessa, kun Nana ei näytä tykkäävan ohjauskuvioista, joissa pysähdyn (vaikkei ehkä kuuluisi) tai käännän selän menosuuntaan, kuten tässä valssitreenissä, jossa koira haluttiin saada kääntymään mahdollisimman nopeasti hypyn jälkeen, joten hypyllä piti olla jo valmiina kertomassa, että tulee tiukka käännös. Ja miten voikin tuo ohjaus olla niin hankala myös ohjaajalle? Ymmärrän hyvin, miten ohjaus teoriassa tehdään, mutta vauhdissa liikkeeni on niin tahmeaa, että en yhtään ihmettele kun koira alkaa komentamaan! Tätä ohjausta ollaan siis treenattu myös omatoimisesti ja kyllä se sieltä pikkuhiljaa alkaa irtoamaan.

Takaakiertoa treenattiin erilaisilla ohjauksilla. Aloitettiin pakkovalssilla kakkoshypyllä, kolmoshypylle taisin yrittää saksalaista ja neloselle pyöritystä. Ei se ihan putkeen mennyt aluksi. Janne halusi nähdä, miten onnistuu pakkovalssi jokaiselle näille hypyille. Tätä ei olla kauheasti harjoiteltu, joten olin koko ajan askeleen tai pari myöhässä ja Nana säntäsi hypyn etupuolelta. Tämäkin siis treenauslistalle.

Lopuksi kokeiltiin vielä nämä neljä ensimmäistä hyppyä pyörittämällä ja se tuntui sekä ohjaajalle että koiralle hieman luonnollisemmalta ohjaukselta kuin nuo myöhässä olevat pakkovalssit. Jannekin oli sitä mieltä, että meidän kannattaisi tällaisella radanpätkällä käyttää pyöritystä, ainakin ennen kuin pakkovalssi alkaa olemaan paremmin hanskassa.

Tämän pidemmälle emme radalla päässeet ja parempi niin, sillä tässäkin tuli niin paljon opittavaa, että menee muutamat treenit näiden treenaamiseen!

Terkuin Jonna&Nana

Huipputehis 30.9.