Harjoittelimme Nenan kanssa käännöksen ja eteenirtoamisen erottelua juoksukontaktilla. Nena otti häiriötä liikkeestä, jos menin käännökseen voimakkaasti mukaan. Parhaiten käännös onnistui, kun koira sai painaa edellä ja antoi vain sanallisen käännöskäskyn. Jälkeen jättäytymisessä oli sekin hyöty, että siinä oli hyvin ohjaamassa koiraa putkeen. Juoksukontaktin käännösten häiriöharjoittelua täytyy kuitenkin muistaa tehdä jossain välissä.
Radan alussa olin suunnitellut valssaavani kolmosesteen taakse, josta olisin työntänyt koiran nelosen taaksetyönttöön. Ohjaajan jalka ei kuitenkaan noussut tarpeeksi ja olin auttamattomasti myöhässä. Olin hylännyt persjätön esteiden 3 ja 4 väliin siinä ajatuksessa, että hartialinja ehtisi ohjata koiran puomille. Kokeilin kuitenkin tätä ratkaisua ja se toimi mainiosti ja myöhästymisongelmaa ei ilmennyt.
Linja putkesta kepeille oli yllättävän haastava. Moni teki persjätön muttei kiihdyttänyt tarpeeksi ja koira pääsi kaarrattamaan ennen keppejä ja meni väärään väliin. Valitsin rataantutustumisessa vaihtoehdon, jossa ei ollut niin kiire ja tein takanaleikkauksen kepeille. Siinäkin piti muistaa kääntää koiran linjaa oikeaan keppiväliin.
Keppien jälkeen oli mukava pyöritys, jossa pääsi harjoittelemaan välistävetoja, päällejuoksuja ja valsseja.
Viimeisessä putkikäännöksessä pääsimme testaamaan Nenan putkikäännöskäskyt ja käännös toimi hyvin. Vaihtoehtoisesti ohjaaja juoksi nopeasti puomin loppuosaan vastanottamaan koiran viimeiselle esteelle. Tämä toimi monella myös erinomaisesti.
Satu & Nena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti